tiistai 13. lokakuuta 2015

Uusi kuuri, parempi tuuri?

Nyt läks sitten uus kuuri. Kävin eilen puntarilla sairaanhoitajalla tuossa lähiterkassa, ettei tarvi Taysiin asti lähtee punnitusta  varten. 156,4 kg. Siitä lähdetään. Tuosta sitten se 8 % ois tavoitteena taas. Onneks tuossa taitaa olla pari kiloa viikonlopun nesteturvotusta, oltii nääs siellä risteilyllä. Olipa kivaa käydä terkalla, siellä ei meinannut ensin olla kunnon vaakaa. Terkka sai päähänsä et kokeillaan kahdella vaa'alla... HMMMM... No eihän se onnistunut :D Kävi sitten hakemassa paremman vaa'an. Aikataulu on siis seuraava: Neljän viikon päästä terkalle, jossei oo pudonnut riittävästi, otetaan parin viikon päästä uus punnitus. Eli yhteensä kuus viikkoa tätä pitäs pahimmassa tapauksessa suorittaa. Mä en yhtään tiedä mistä mä löydän tähän taas voimaa. Jotenkin tuntuu et nyt on kaikki motivaatio aivan hukassa. Varsinkin kun pääs taas oikeen ruuan makuun. Eilen piti vielä syödä spagettia ja jauhelihasoosia... No ei ollu niin hyvää kun mun pää oli sen kääntänyt. Oikeesti harva ruoka on yhtä hyvää kuin mitä dieetillä muisteli.

Muutenkin tuntuu että mun pään sisällä on tän syömisen suhteen jotain tapahtumassa. Tunnen että mun ajatukset on ihan viittä vaille kiepsahtamassa normaaliin suuntaan syömisen suhteen. Jotenkin tuntuu siltä että ruoka on menettämässä sen entisen arvonsa. Jännää. Mietin oikeestaan aika monesti päivän aikana sitä asiaa, ja se kutkuttelee jossain aivokopan pohjukoilla. Kohta, ihan kohta napsahtaa.

1 kommentti:

  1. Mä itse jaksoin sen ajatuksen voimalla, että kohta, tai jos nyt ei ihan kohta, niin jossain vaiheessa kuitenkin olen saamassa apua tähän ikuiseen taisteluun kilojen kanssa. En olisi ilman sitä jaksanut yhtäkään eneä, ja lopulta sinnittelin sitten kolme kuukauden pätkää. Suosittelen miettimään sitä päämäärää, kiinnittämään katseen tiukasti siihen. Sun ei tarvi enää tämän jälkeen yksin tuskailla tämän asian kanssa, sun ei tarvi enää jojoilla pudottamiasi kiloja takaisin jne. Jokainen kilo jonka pudotat ennen leikkausta, myös pysyy ihan toisella tapaa poissa kuin ikinä ennen. Mä tein muuten eneä aloittaessani aina niin, että join vettäkin vielä juuri ennen alkupunnitusta, että saa mahd.ison lukeman, pelkäsin aina etten pudota tarpeeksi. Ja loppupunnitukseen menin tyhjällä mahalla. Joo, itsensä petkuttamista ehkä vähän, mutta toisaalta kamalaa jos jäisi kiinni muutamasta sadasta grammasta. Ihan hirveästi tsemppiä sulle toivotan!!! Kyllä se sinnikkyys tässä asiassa vielä palkitaan, näin jälkikäteen kun ajattelee niin isommin kuin sitä osasi kuvitellakaan. <3

    VastaaPoista