Aloitin nyt juhannuksen jälkeen oikeen diettaamisen. Vähän hankalalta tuntuu, mut oon ollu vielä toistaseks armollinen. Eilen soin itselleni ylimääräiset leivät ja tänään yhden. Käväs tossa nyrkissä suolapähkinöitäkin. Mutta joo, vähemmän ylimääräistä tänään kuin eilen. Koska ruuanlaitto ja ne vihreet tuntuu nyt niin luotaantyöntävältä, juon ruokani. Nutrilettin suklaapirtelöö menee nyt neljä kertaa päivässä ja yhden lämpimän aterian syön. En pyri nyt mihinkään ketoosiin, vaan ihan välttämään ruokapaniikin. Tuntuu helpolta ja on helppo saada rytmi kohdilleen. Sitähän se r-terapeuttikin halus.
Otin tuossa kuvia itsestäni, hyi helkatti!
Kattokaa ny ite!
Koska itsensä pitää kohdata, laitoin kuvan tänne.
Mua ärsyttää nyt ihan suunnattomasti se kun mies ei oikeen osaa tässä asiassa tukea ja motivoida, se ois kuitenkin hirveen tärkeetä. Ittekseni sitten hoen ja pälpätän tsemppiä. Mulla pitäs olla semmonen auttava puhelin, jolle vois soittaa aina kun tekee mieli sortua.
Mutta joo, iltalenkille koiruuden kanssa!
Tsemppiä hurjasti projektiin!
VastaaPoista