tiistai 23. kesäkuuta 2015

Etiäpäin!

Heipparallaa!

Aloitin nyt juhannuksen jälkeen oikeen diettaamisen. Vähän hankalalta tuntuu, mut oon ollu vielä toistaseks armollinen. Eilen soin itselleni ylimääräiset leivät ja tänään yhden. Käväs tossa nyrkissä suolapähkinöitäkin. Mutta joo, vähemmän ylimääräistä tänään kuin eilen. Koska ruuanlaitto ja ne vihreet tuntuu nyt niin luotaantyöntävältä, juon ruokani. Nutrilettin suklaapirtelöö menee nyt neljä kertaa päivässä ja yhden lämpimän aterian syön. En pyri nyt mihinkään ketoosiin, vaan ihan välttämään ruokapaniikin. Tuntuu helpolta ja on helppo saada rytmi kohdilleen. Sitähän se r-terapeuttikin halus.

Otin tuossa kuvia itsestäni, hyi helkatti!
Kattokaa ny ite!
Vähän tulee sellainen olo, et kuinka tässä kehtaa liikkua ees ihmisten ilmoilla.

Koska itsensä pitää kohdata, laitoin kuvan tänne.

Mua ärsyttää nyt ihan suunnattomasti se kun mies ei oikeen osaa tässä asiassa tukea ja motivoida, se ois kuitenkin hirveen tärkeetä. Ittekseni sitten hoen ja pälpätän tsemppiä. Mulla pitäs olla semmonen auttava puhelin, jolle vois soittaa aina kun tekee mieli sortua.

Mutta joo, iltalenkille koiruuden kanssa!


tiistai 16. kesäkuuta 2015

Sisätautilääkärillä

Tämä käynti olikin jo paljon valoisampi. Kun ravitsemusterapeutti painotti huonoja puolia ja  jotenkin jäi muutenkin aika negatiivinen tunne, lääkäri taas painotti hyviä puolia ja rohkaisi. Kerroin rehellisesti etten vielä ole varma päätöksestä ja lääkäri oli ihan ok asian kanssa. Ei kuulemma moni tule aivan täysin satavarmana vastaanotolle. Sanoin myös että vastahan tässä on viikko mennyt ravitsemusterapiasta, joten en oo ehtiny sulatella asiaa.

Oon muuten laihtunut viikossa kilon! Pienet vissylasilliset sille!

Leikkaus ei itsessään pelota mua, enemmän tää matka siihen leikkaukseen. Pystynkö mä tähän ruokavalioon. Jotenkin toi pääkoppa pitäs saada messiin, mut on se vaan vaikeeta. Jotenkin mua kaivertaa edelleen se ene-dieetti. Mä haluun kaiken kerralla kiitos!


maanantai 15. kesäkuuta 2015

Ravitsemusterapeutilla

Viime viikolla käväisin ravitsemusterapeutilla liittyen siihen leikkaukseen. Ihan järkeviä puhui ja kyseli. Nyt sitä sitten pitäisi olla sillä leikkauksen jälkeisen elämän dieetillä. Kaks desiä ruokaa viis kertaa päivässä. Joo, ei ainakaan vielä oo oikein napannut. Katotaan nyt toi juhannus pois alta. Tarkoituksena olikin pienentää aluksi ruoka-annoksia ja jättää santsaukset pois. Niin mä oon kyllä tehnytkin. ENE-dieetille ei mua laittanut tän kakssuuntasen takia. Vaikka yritin kertoa että osaan kyllä havannoida koska alkaa menemään lujaa. Tarvii kuulemma psykiatrin luvan. Noh, sitä ootellessa. Ois silti ollut kiva tietää mitä se ENE käytännössä tarkoittaa. Todennäköisesti oisin omin luvin aloittanutkin sen juhannuksen jälkeen. Punnituksessa hurjat lukemat, 159 kg. IKINÄ, en IKINÄ oo painanut näin paljoa. Ja sen huomaa. Mä en jaksa mitään. Kaikki tuntuu raskaalta. Vihaan itseäni. Nyt en oo yhtää tyytyväinen läski. Pakostakin miettii että jossei olis aloittanut noita mielialalääkkeitä, oisinko lihonut noin paljon. Veikkaan etten.

Kimmastuneena tästä polkasin vartin Karhulla, melkee 7 km. Teen ittelleni suunnitelman, tällä viikolla vartin polkasuja, ens viikolla puolen tunnin. Luulis jotain tapahtuvan kunnolle. Mä haluun olla paremmassa kunnossa. Mieluiten heti ja nyt. Ei siis puolen vuoden päästä tai kuukauden. Tiedän, aika mahdotonta.

Meillä on muuten perheenlisäystä, meille tuli koiranpentu. Suloinen pureksiva riiviö. Aktiivisuus lisääntynyt sata prosenttia itsellä. Pikkulenkkejä päivittäin, noin vartin haistelukierroksia. Pentu täyttää 12 viikkoa torstaina.

Mieli on ollut suht hyvä, mitä nyt tää läskien runsaus ottaa kovasti ohimoon ja pikkasen lyö mieltä alavireeseen. Nukun hyvin ja se on hienoa se.

Huomenna onkin vuorossa sisätautilääkäri... kirjoittelen siitä sitten lisää.