maanantai 10. helmikuuta 2014

Ja se tunne kun tietää että on toivoa

Toivon pilkahduksia havaittu eilen! Ulkona oli aivan mahtava hetki kun aurinko päätti näyttäytyä. Tuntui jotenkin niin upealta! Kyllä se kevätkin tulee. Olen saanut nyt uuden lääkkeen ansiosta nukuttua ihan kokonaisia öitä. Nukun jopa 10 tuntia putkeen kummemmin heräilemättä. Iltalääkkeen otan tuntia ennen nukkumaanmenoa ja sit kun tulee tunne että nyt nukahdan, niin telkka kiinni ja pää tyynyyn. Uni tulee heti! Tätähän ei oo tapahtunut oikeastaan ikinä mun elämässä. Oon olut huono nukkuja lapsesta saakka.

Vkloppuna oltiin sukuloimassa. Siellä tuli taas nää perinteiset että "Sun pitäs vähän kattoo noita sun syömisiä", sekä klassinen " Sun pitäs liikkua vähän enemmän". ÄRHHH!! PIDÄ HUOLI VAAN OMASTA PERSEESTÄS! Ärsyttää. Se että mä olen lihava, ei välttämättä johdu siitä ettenkö mä liikkuis. (en mä kyllä nyt oo liikkunutkaan... okei) Voi pojat jos noi ihmiset tietäs että mitä mulle tapahtuu kun alan "liikkumaan enemmän". Sillon sitten kans liikutaan. Ihmiset ei vaan ymmärrä että sitten liikutaan taas niin äärimmäisyyksissä. Olen kyllä varma että se keskitie löytyy noissakin asioissa kun löytyy se oman olemisen keskitie. Mulla on kohta niin paljon kokemusta tästä keskitien ettimisestä että voisin varmaan jo kohta kirjoittaa jonku ittensä ettimisen oppaan.

Tänään oli muuten tapaaminen heti tossa aamusta psyk.sh:n kanssa. Oli mukavaa ja helppoakin helpompi jutella kaikesta. Jotenkin sekin toi toivoa. Mulla on nyt näköjään joka viikko tapaaminen joko psykiatrin tai toin hoitajan kanssa. Kiva tietää että kaikki on hallussa ja mua autetaan.

Vklopun ruokailut meni taas aika mahtavasti, lauantaina pientä juustoilua päivällä ja illalla sitten ribsejä ja nyhtöpossua. Ihan superherkullista! Eilen mä söin sitten hamppariaterian ja yhden karjalanpiirakan. Tosi terveellistä. Tänään mä taas aloitin uuden elämän ja ostin vihanneksia kaupasta. Aamiainen ja lounas oli tosin yhdistettynä kun en ehtinytkään aamulla syömään mitään. Söinkin sitten kaks karjalanpiirakkaa, munan ja vielä palan ruisleipää kahvin kera. Iltaruuaks aattelin keittää kaapista pois kulkemasta hernaria. Oon nyt käyny tosi harvoin kaupassa ja oon vaan syöny sitä mitä kaapista löytyy. Nyt mä alan ujuttaa vähän kasviksia lisää mun ravintoon. Marjojen syönnin aloitin viime viikolla. Puolukat maistuu jostain syystä just nyt.

Helmikuuta ei muuten oo enää hirveesti jäljellä ihmiset! Se on kevät kohta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti