perjantai 31. tammikuuta 2014

Mä tapan tän masennuksen!

Heippa vaan kaikille!

Olen ollut parantumisen tiellä ja blogipäivitykset tipahtelevat harvakseltaan. Uusia lukijoita on napsahdellut ja kävijämäärä on lisääntynyt huimasti tän tammikuun aikana. Selvästi elämänmuutosta on meneillään yhdellä sun toisella.

Mä olen kamppaillut tän oloni kanssa pitkäveteistä taistelua. Olen oppinut hirveästi itsestäni ja ympärilläni olevista ihmissuhteista. Mulla on nyt jo kolmatta päivää hyvä olla. En muista milloin mulla olisi viimeksi ollut näin hieno ja hyvä olo. Vaikka viikko onkin ollut raskas lääkärikäyntien takia, olen pirteämpi kuin aikoihin. Tällä viikolla kävin yleislääkäriltä hakemassa lisää saikkua, reumakontrollissa ja viimeistä kertaa psykologilla eilen. Kyllä, hoitosuhde psykologin kanssa päättyi ja siirryn ensi viikosta alkaen psykiatriselle puolelle psykiatrin arvioitavaksi. Hoitosuhde jatkuu sitä seuraavalla viikolla psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla. Siellä alamme työstämään ongelmiania, tunnistamaan ahdistusta ja oppimaan keinoja selviytyä siitä. Psykologi selitti mulle hienosti sen mun ahdistuksen piirtämällä ns vitutuskäyrän. Mulla on selkeästi jatkuvasti korkeampi ahdistus päällä kuin muilla ihmisillä ja syksyn työahdistus teki niin kovan piikin siihen käyrään, että romahdin. Ei sellaista ahdistusta kukaan jaksa. Psykologin mielestä olen motivoitunut ja terapia auttaa minua suurella todennäköisyydellä. Tällä hetkellä perusolo on sellainen ettei oikeastaan ahdista,  olo on vain kuin mustekynällä ilman mustetta, kuivalla tussilla mistä jää vain tuhnu jälki.

Reumalääkärillä käydessä katseltiin mun selän röntgenkuvia kun valittelin alaselän kipua. Viimeinen nikamaväli on hiukan madaltunut, mutta muuten kuva on normaali. Mun vaan pitäis saada itteni liikkeelle ja treenaamaan keskivartaloa. Vielä kun sais sen kipinän siihen liikuntaan. Muuten reuma onkin hyvin aisoissa nyt ja lääkitystäkin vähennetään, lähinnä kylläkin siitä syystä että tunnun keräävän kaikki ilmassa olevat lenssut.

Joten voin kertoa teille kaikille ihanille huolestuneille, että hyvin menee nyt taas. Kyllä tämä tästä. Olen kiitollinen kaikista viesteistä joita olen blogiini tai sähköpostiini saanut teiltä. Monesti pieni asia voi merkitä toiselle paljon enemmän.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Suunta ylöspäin?

Tänään raahauduin pitkästä aikaa mieheni kanssa ruokakauppaan. Viimeinkin sain täytettyä kaapit herkuilla! Nimittäin mun on tehnyt aivan hirveesti mieli salaattia ja hedelmiä. En oo oikein syönyt kuin pakastekasviksia, ja nyt tuntuu siltä että jäävuorisalaatti uppois. Ostin myös kaalia, paprikaa ja ison kasan appelsiineja, päärynöitä ja omenoita. Appelsiineja oon muutenkin syönyt viime aikoina. Selkeesti vitamiinin puutosta. Raejuustonkin otin takas ruokavalioon.

Ihanaa kun ulkona on pakkasta, ensi yöksi on luvattu pariakymmentä pakkasastetta joten heivasin pakasteet ulos ja ryhdyin sulattelemaan. Olikin jo aika... Marjoja on vielä ainakin maaliskuun loppuun saakka, sitten täytyy turvautua kaupan mustaherukoihin. Mä rakastan niistä tehtyä rahkahässäkkää. Ihanan kirpeetä!

Viime yönä tuli nukkuttua vaan 6 tuntia, joka on aivan liian vähän mulle. Tarviin ainakin 9 tuntia unta. Mietin taas sitä, että miten tässä taas oikeen pärjäisi töissä, kun saikullakaan ei pysty nukkumaan kunnolla. Nukkuminen on mulle tärkeetä, kaikillehan se ei tunnu olevan yhtä iso juttu. Nukkuminen ja syöminen <3

Mä tahtoisin jotain hemmottelua. Rentoutumista. Kotona on pelkkää remonttia ja samat seinät. Haluaisin kovasti tehdä jotain kivaa vaikka kotona, mutten jaksa vaihtaa edes jouluverhoja pois. No, onneksi ne nyt ei KOVIN jouluiset ole. Sain sen verran aikaiseksi että löytämälläni spraypullon lopulla maalailin sellaisen metallisen lautas/hedelmätelineen vaaleaksi. Olisi ihanaa saada semmonen muutama satanen ylimääräistä, jotta pääsisin vähän ostoksille. Verhofriikkeys iskee jälleen. Vaatekauppaankin pitäisi päästä, alkaa olemaan vaatekaapin sisältö jo aika kulahtanutta.

Ah, ajatus lähti taas pomppimaan, ei jaksa keskittyä enempää.

Mukavat maanantait!

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Talvi tuli, mut kohta on kevät !

Tulihan se talvikin tähän kolkkaan maata. Maa on valkeana ja tuntuu vähän ehkä valoisammalta?

Mun on tosi vaikea tässä tilassani tulla tänne, sillä tää blogi muistuttaa mua sydäntä särkevästi siitä, että olen joskus ollut lähellä onnistumista. Hienoa silti lukea teidän blogeja ja seurata kuinka te porskutatte eteenpäin, toiset ovat pysyneet hyvin kuosissa ja toiset lähteneet upeeseen uuteen nousuun. Voitte taputtaa itteenne olalle, hyvä! Vaikka kirjoittelenkin toista blogia, en oo silti mitenkään hylkäämässä tätä blogia! No way in hell! I keep on going!

Sairasloma jatkuu taasen kolmella viikolla, mulla on kerran viikossa tällä hetkellä terapiaa psykologin kanssa. Mielialalääkitystä nostettiin. Psykiatrille pitäisi saada varattua aika arviointiin, ihan jo noiden kela-juttujen takia. Jotenkin kaikki tää hässäkkä saa aikaan sen, että kaduttaa kun tuli lähdettyä tähän mukaan. Tietysti mun järki sanoo, etten mä ois enää kauaa jaksanut töissäkään.

Olen tosi otettu siitä, kuinka moni halusi toisen blogin osoitteen :) Kaikki ketkä sitä on pyytäneet, sen saivat.

Ruokajutut pyörii edelleen mielessä päivittäin, syöminen on kyllä ollut ihan sitäsuntätäroskaruokaa. Mulla on veto käynnissä, että pystynkö olemaan ryypiskelemättä vappuaattoon asti. 1.1.2014 aloitin. Tulee vähän pidempi tipaton kuin muilla. Tuleepa sekin vaikuttamaan positiivisesti näihin mielen asioihin.

Nyt mä olen jo hivenen vetämässä rekeä kohti terveellisiä tapoja, oon jo mättäny marjoja ja rahkaa, sekä pienentänyt annoskokoja. Eipä sillä, kuluneella viikolla vedettiin kerran hesemättöö... Vedenjuontia oon kans pikkuhiljaa lisäilly. Huomenna aattelin ottaa ohjelmaks sen kolme litraa.

Irtisanoin salisopparin. Olin niin kyllästynyt maksumuistutuksiin, joita oli mulle vuoden aikana tullut jotain 3 kpl. Kysehän ei siis ollut siitä ettenkö ois maksanut tai että suoraveloituspäivänä ei olisi ollut tilillä rahaa, vaan ihan siitä että homma ei toiminut. Lisäksi kkmaksuun oli tulossa korotus, enkä ole lapsettomana ihmisenä valmis maksamaan palveluista jotka eivät minua kosketa. Että heippa sille salille! Vielä paikkakunnalta löytyy kaksi salia, joista toinen on easyfit. Halpa ja tunteja enemmän, kuten spinningtunteja, joiden osuus mun edellisellä salilla vaan harveni. Ei vaan oo käsitystä onko siellä esim. asiallisia käsipainoja ym. Toinen on sitten pieni sali, jossa korkea kkmaksu, mutta johonka sisältyy puoleksi vuodeksi ilmainen pt. En vaan yhtään tiedä olenko valmis sitoutumaan taas vuodeksi. Onneksi mulla on toi uskollinen karhu, joka jo hiukan mua houkuttelee hyppäämään selkään.

Kaiken tämän terveellisyyspaapatuksen jälkeen kerronkin, että meen paistaa lettuja! Hahah!


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Toinen blogi

Kirjoitan hyvin erilaista blogia toisessa osoitteessa. Blogi käsittelee tätä masennusasiaa. Kirjoitan vaan kaikkea mitä mielestäni tursuaa ylitse. Ei päätä eikä häntää, eikä herkille. Jos haluat päästä vilkaisemaan toista blogiani, laita hakemusta elopainotonneja@gmail.com.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Uusi vuosi

Toivon ihanaa tätä vuotta kaikille lukijoilleni!

Blogitaukoa olen pitänyt. Ihan ymmärrettävistä syistä on tää laihtuminen nyt laitettu jäihin. Mä en nyt kertakaikkiaan jaksa ajatella läskejäni, liikuntaa ja syömistä. En myöskään ole lukenut teidän ihanien blogeja, joten en yhtään tiedä mitä teille kuuluu.

Olen viime viikkoina itkenyt, ajatellut, välillä taas itkenyt ja mun mieli on mennyt aivan vuoristorataa. Ymmärrän jatkuvasti paremmin tätä tilaani, ei mee hyvin! Olen valvonut öitä, nukkunut todella huonosti, uni ei vaan tule ja tuntuu että käyn jatkuvasti ylikierroksilla vaikken jaksakaan tehdä mitään. Välillä tuntuu niin pahalta että luulen murenevani tomuksi. Hahmotan nyt selkeitä jaksoja menneisyydestäni joissa käydään vuorten päällä, joita seuraa jakso syvimmässä mutaojassa itkien.

Mieheni ei ymmärrä koko tilannetta edelleen ja huomaan että hänellä on selkeästi paha olla. Mä en nyt ole siinä kunnossa että jaksaisin mieheni mieltä hoitaa. Puhuttu on paljon ja asiaa. Katsotaan nyt mihin kaikki johtaa.

Huomenna taas psykologin juttusille ja luulen että sairausloma jatkuu...

Päivittelen taas, kunhan saan otetta taas tähän päivään.