torstai 27. marraskuuta 2014

Ostetaan motivaatioo!

Mä olen tänään ja eilen syönyt niiiin hyvin että on oikeen superhyvä olo. Ehkä siitäkin, ettei oo niin huono omatunto syömisistään. Tosin mä nukahdin jo kasin jälkeen, joten en ehtiny mussuttaa illalla mitään. Korjattavaa ruokailurytmin suhteen on kovasti, en oikeen aamulla pääse rytmiin kiinni, ja lounaankin söin vasta neljän aikaan. Nukun aika pitkät unet tällä lääkityksellä, jopa kaksitoista tuntia, niin on vaikea rytmittää päivää järkevästi. Aamulla menee kaurapuuro raejuustolla ja rypsiöljyllä. Sitten vielä ruisleipä leikkeleellä. Oon aika kovasti puputtanut leipää viime aikoina, joten siitä eroon pääseminen on hirveen vaikeeta. Siksipä suon itselleni 1-2 ruisleipää päivässä. Vielä.

Normaalien ihmisten lounasaikaan vetäisin skyr-rahkan ja kauppareissulta tullessa banaani. Oli aika kova nälkä. Neljän aikaan upposi paistettua broileria salaatilla. IIIIISO salaattiannos ruokalusikallisella kevyttä salaatinkastiketta. Tunnustan, jälkkäriksi tupla-patukka... Illalla vielä rahkaa ja marjoja, niin päivän syömiset alkaa olee siinä. Jos mussututtaa, niin oon varautunut varsisellerillä.

On mulla kyllä sellanen olokin fyysisesti että painoa on. Ihan hirveen raskas olo liikkuessakin, kömpelö olo. Mutta se ei ole kenenkään muun vika kuin mun. Kukaan ei oo mua pakottanut syömään liikaa. Jotenkin tänä syksynä on ollut sellainen olo, ettei mulla oo mitään muuta kuin syöminen. Kun on ollut paha olo, niin on haettu sitä hyvää oloa mättämisestä. Niin se vaan on. Eikä siitä eroon pääse ennenkuin sen päättää lopettaa. Kuulostaa yksinkertaiselta. Pidetään tää yksinkertaisena niin se on sitä. Sehän on vaan ruokaa. Täytyis opetella nostaan se siltä jalustalta pois minne sen oon nostanut. Pitäisi pysytä nostamaan sen tilalle joku aika paljon terveellisempi juttu.

Liikkuminen on jotenkin kirosana taas mulle. Kynnys lähteä salille on ihan liian suuri, Vaikka mä haluan sinne ja kaipaan sinne. Jotenkin hävettää kai? Pelottaa kohdata se oma kunto. Se huono kunto. Ja on niin vaikeaa lähteä tuonne pimeään ja märkään. Kuntopyöräkin on tuolla varastossa. Uikutiuikuti. Säälittävää.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Ylösnousemus!

Herätellääs henkiin tää blogi taas. Otetaan mukava asento läppärin ääreltä ja aletaan purkaa viimeisimpiä tapahtumia.

Kesä meni kesätöissä baaritiskin sillä puolella jossa ei mee omaa rahaa, kerrankin jäin baarireissuista plussan puolelle :P Työ oli kivaa ja nautin asiakaspalvelusta. Syyskuun loppuun asti venyi tuo pesti. Uusia ystäviä ja uusia ihmisiä toi tuo kesä. Toi se jotain muutakin, mutta siitä edempänä.

Kesän aikana en todellakaan liikkunut enkä kattonut syömisten perään. Kuitenkin, en kovasti mussuttanutkaan mitään, kun äidillä asustelin. Meidän äiti ei oo tunnettu tuputtamisesta.

Nyt olen hengaillut työttömänä ja ootellut työkyvyn arviointia, joka oli tänään lääkärin vastaanotolla. Kävin puntarilla ja huomasin saavuttaneeni jotain, mitä en olisi ikinä uskonut. Nimittäin aivan hirvittävän korkean painolukeman, 148,5 kg!!! Tämä on totta ja tästä lähdetään taas. Käsi vaan niskaan ja nosto ylöspäin. Kaapissa on rahkaa, salaattia, broileria, raejuustoa, marjoja, porkkanoita ja lanttua. Plus eilistä kasvissosekeittoa. Alkottoman aloitin jo kaksi viikkoa sitten. Kesä menikin aikalailla iltakaljoitellessa ystävän kanssa. Nähtiin me ystävän kanssa muutenkin kuin kaljotellessa... kai?

Takas siihen lääkärikäyntiin... Mun ei tarvitse enää mennä nosteleen mummoja ja vaareja, eikä tehdä vuorotyötä. Helpotti. Kuntoutukseen hakupaperit menossa ja uusi ammatti mietintään. Helpottaa stressiä huomattavasti! Reuman saralla on vähän ollut tässä ongelmia, nilkka ja olkapää vihottelee. Aloitettiin pieni kortisonikuuri, joka jo ensimmäisestä päivästä alkoi keräämään nestettä mun pöhöttyneeseen vartalooni. Hieno sivuvaikutus on myös hirvee närästys joka ei todellakaan helpota liikkuessa. Kahvi siis pannaan hetkeksi.

Parisuhdesaralla menee nyt hyvin, Aloitettiin pariterapia kuukausi sitten. Lähdettiin siihen molemmat sillä mielellä että tää liitto pelastetaan.

Elokuussa käytiin Kreetalla, oli aivan ihana löhöloma kuumalla rannalla. Nautin! Ihana paikka, vaikka ruoka oli mun makuun vähän liian mautonta.

Mieli on ollut vähän maassa tässä viime aikoina, ja olenkin masennuslääkitystä joutunut lisäilemään. Hirvee motivaatiopuutos liikuntaan. Luulis ettei oo vaikeeta kaivaa kuntopyörää telkkarin eteen... EDES sitä. Pitäisi tehdä suunnitelma, josta pitää kiinni. Mä luulen et mun suunnitelma saa olla se, että ensin syöminen haltuun ja sitten pikkuhiljaa hivuttautuminen terveysliikunnan pariin.

Kiitos ja kumarrus kaikille niille jotka ovat kyselleet kuulumisia! Täällä mä oon ja tuun olemaankin!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Mieli korkeella, kivusta huolimatta.

Hiphei ja hyvät fiilikset!

Paikat on julmetun kipeät ja eilinen salireissu oli kyllä kaiken tän kivun arvoista. Salikokemus oli hyvä. Tuntui paljon kivemmalta paikalta kuin mun entinen sali. Tuolla oli väljää, isot tilat eikä mitään turhaa. Kaikkia laitteita tulee käytettyä, mitään ylimääräistä ei ole. Oon ihan supertyytyväinen jäsenyydestä. Tää ei oo mikään mainos, vaan ihan kokemuksen tuoma postaus :D Jos näin voi sanoa.

Olin aivan tärinätilassa kun lähdin salilta. Piti kokeilla missä ne rajat tänäpäivänä menee. Lohdullista kyllä, uskon että pääsen taas hyvään rytmiin tän voimailun kanssa. Muistin jälleen kerran miksi mä nautin punttailusta. On se vaan ihanaa ja hienoa. Mää tykkään ja tää on mun juttu.

Eilen piti vielä illalla kävästä vähän kävelyllä ja voi luoja miten mun jalat teki vastarintaa noustessa mäkeä. Tänä aamuna heräsin siihen kun kääntyessä rintalihakset alkoi huutamaan kivusta. Sairaaaan hieno tunne. Hullua.

Tänään onkin vuorossa kesärenkaiden vaihtoa ja pieni kävelylenkki. Huomenna yritys salille ja sen jälkeen kaffeelle kaverille. Ihana viikko tulossa.



tiistai 8. huhtikuuta 2014

Menen salille.

Oli pakko tulla kertoon, mä meen tänään salille! Ostin jäsenyyden easyfit.fi sivustolta, edullinen oli eikä mun tartte maksaa  ylimääräisistä palveluista joita en tartte. Jäsenyyden ostaminen oli helppoa verkkokaupasta ja oon menossa nyt heti treenaamaan. Jeih!

Oon niin innoissani tästä. Pääsee kotoa pois. Tää tilanne on niin tulehtunut, että tekee hyvää päästä laskee ulos vähän höyryjä. Hyvä juttu kaikenkaikkiaan. Nyt mennään sit kattoon mitä monen kuukauden sohvaperseily ihmiselle tekee.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Kuulumisia taas.

Hei vaan !

Joku olikin kysellyt kuulumisia, siispä tässä niitä tulee...

Mun elämä ei tällä hetkellä kyllä pyöri mitenkään laihdutuksen ympärillä, tuntuu että se on niin taka-alalla kuin vain voi olla. Mielialalääkkeiden takia mun ruokahalu on pienentynyt suuresti, eikä tee mieli ahmia. Toki ostan kerran viikossa karkkia, mutta siihen se sitten jääkin. Tällä hetkellä kiinnitän aika paljon huomioo mun ulkonäköön, hassua. Jotenkin tuntuu että pieni päivittäinen kaunistautuminen pitää mun itsetunnon kasassa.

Parisuhde voi huonosti. Erittäin huonosti. Kovasti pelkään ettei enää vuoden lopussa olla yhdessä. Mun tunteeni suuntautuvat tällä hetkellä aivan toiseen suuntaan kuin mun mieheen. Otan rauhallisesti, kyllä. Mietin järjellä asioita. Yritän selvittää itselleni että onko tässä nyt kyse hypomaniasta vai onko noi mun tunteet ihan oikeat. Yllättäviä asioita on tapahtunut, en niistä vielä sen enempää kerro. Vaikka mä todella haluaisin kertoa, mä haluaisin kertoa kaikille, huutaa tunteeni ulos!

Mielialan suhteen menin jo masennuksen puolelle, sain luvan aloittaa taas masennuslääkityksen. Sairausloma jatkuu kesäkuun alkuun asti, jolloin mulla alkaakin jo baarityö. Työsopimuksen kävin allekirjoittamassa viime viikolla. Hyvältä tuntui. Tuntui hyvältä myös se, että ko. työ sijaitsee toisella paikkakunnalla, joten tulee vähän hajurakoa kotiinkin. Miettimisaikaa. Parisuhdeterapiasta en oo vielä kuullu mitään, mutta ehkä ens viikon hoitopalaverissa kerrotaan onko se mahdollista.

Perjantaina on luvassa Tampereella Francinen keikkaa, jonne oon ihan superinnoissani menossa! Lauantaina ois messuja Pirkkahallissa, saas nyt nähdä jaksaako enää perjantain rietonjen jälkeen sinne suunnistaa.

Koitanpa taas päivitellä elämääni tänne, kyselkää jossei mitään kuulu :D

torstai 27. maaliskuuta 2014

Oon mä täällä

Mulla oli vaan luova tauko. Siis tosi luova.

Mulle iski semmonen hieno maniavaihe päälle ja karautin keski-suomeen siivoomaan isovanhempien ison maatalon lattiasta kattoon. Sitten juhlittiin kaverin kanssa mun synttäreitä aamuysiin. Sitten olinkin viikon kotona flunsassa kun mies oli Lapissa.

Mun laihduttelu sujuu muuten aika hyvin! Tuon kahden viikon aikana laihduin 7 kg, sen jälkeen en olekaan vaa'alla käynyt. Mutta vuosi sitten mahtuneet farkut sopii jälleen eikä kiristä! Mutta eipä se paino tällä aktiivisuudella ja syömisellä kyllä ainakaan nouse. Oon nimittäin niin aktiivinen että touhuan päivät pitkät kaikkea. Tänään olin 6 tuntia pihatöissä. Olen haravoinut, tehnyt pöydän, kaivanut kallioo esille, hilannu terassivehkeet esille, putsannut grillin, imuroinut, siivonnut muutenkin, tehnyt ruokaa, käynyt kaupoilla, terapiassa ja hommannut itselleni työpaikan kesäksi. Kaiken tämän olen tehnyt tällä viikolla. Telkkaria olen kattellut varmaan sen tunnin päivässä. Tosiasiassa mä en pysty olemaan paikallani kovinkaan kauaa. Terapeutin mukaan en oo vielä ihan kunnossa, ensi viikolla alkais biboryhmä jossa ois tarkoitus etsiä keinoja tän sairauden hallintaan.

Pyörän kaivoin esille, jos viikonloppuna hyvä sää jatkuu, käväsen heittää lenkin. Tän päiväsen pihahommailun jälkeen tuntuu siltä kropassa että oon jotain tehnytkin.

Apua, mulla on taas niin paljon kerääntynyt kaikkea asiaa, etten tiedä mistä jatkais seuraavaksi.

Hoidin myös yhden asian kuntoon joka on mun päätä kiusannut jo pitkän aikaa. Tiedänpähän että jos jotain tapahtuu, asia ei ole mun käsissä enää. Tein julman päätöksen, mutta musta itsestäni tuntuu että se on oikea, kun kyseessä on kuitenkin ihan pienen lapsen olo ja elämä. Voin kuulkaas sanoo että helpotti!

Kotona on vähän kitkaista jälleen, mutta katsotaan nyt mihin tämä tästä johtaa. Parisuhdeterapian mahdollisuutta kyselin terapeutiltani, lupasi selvitellä asiaa. En mä kuitenkaan oo vielä valmis luovuttamaan.Ymmärrän sen että miehellä on vaikeeta tän mun sairauden kanssa, mutta mihin se hävis että vastamäessäkin? Sitä mä vaan ihmettelen. Ekaa kertaa joku on selkärangattomampi kuin minä. En osaa olla surullinen, vaan pettynyt.

Kuitenkin, kaikesta huolimatta, mä voin hyvin. Älkää peljätkö! :)

tiistai 25. helmikuuta 2014

Päivä kerrallaan, viikko kerrallaan.

Mä oon niin raiteilla tän mun syömisen suhteen! JEE! Eilen ja tänään kalorit pysyneet upeasti 1500 alapuolella. En ole vielä liikkunut, joten ei mulla edes ole nälkä. Keittelin eilen iiiison kattilallisen tomaattikeittoa, tomaatit oli vaan euron kilo! Sekaan heitin vain sipulia, liha- ja kasvisliemikuutiot, valkosipulia ja vettä, vielä tuoretta oreganoo ja tarjoillaan raejuuston kanssa, hyvää on. Sitä ois nyt sitten muutamaks päiväks. Taas kuva ois kiva-osastoo, mutten mä taas muistanu. Rahkaa vetelen pari kertaa päivässä marjojen kanssa. Yhden hedelmän syön ja leivän päällä paaaaljon kasviksia. Eilen söin kyllä salaatinkin. Hyvin pärjää eikä oo nälkä.

Aloitin eilen illalla mun pitkään mielessä velloneen projektin, eli syksyllä ostetun vanhan ompelukoneen tuunaaminen sivupöydäksi. Putsailin koneen pöydän metallisen alaosan ja maalata tössöttelin kermanvalkoiseksi. Kyllä siitä varmaan ihan magee tulee. Kone on merkiltään Central Bobbin. Maksoi 40 euroa, 10 euroa maalipurkki, eli kyllä tässä ihan riittää rahat ruokaankin. Kivaa kun on jonkunlainen projekti, tulee vähän muutosta arkeen.

Mulla jatku edelleen toi mun vatsan ahdistus ja oon tullut siihen tulokseen, että se mikä siellä turvottaa, on rahkajogurtti mitä oon nyt pari viikkoo vedellyt. Täytyy siirtyä takaisin vanhaan kunnon normaaliin maitorahkaan. Onneks viimeset purkit on tänään menossa.

Vkloppuna on taas menoa, vähän ruokailua ja sen semmoista kaupungilla. Yritän henkisesti valmistautua siihen että neljän seinän sisältä joutuu poistumaan isoon kaupunkiin. Huomenna joutuu jo vähän harjoittelemaan, sillä lupasin miehelle että mennään käymään ostoksilla isommassa kauppakeskuksessa. Onneksi tavarapaljous vie mun huomion mahdollisesta ahdistuksesta.

Mieli on hyvä ja korkealla. Tänään on hyvä olla.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Viikonlopun mässäykset.

Viikonloppu tuli ja viikonloppu meni. Loskaa ja loskaa. Kesä tule jo!

Perjantaina mulla oli karkkipäivä, kattelin Suomen peliä ja mussuttelin karkkia. Oon huomannut karkkipäivät ihan oikeasti toimiviksi. Kun tiedän että kerran viikossa saan karkkia, ei tee niin mieli muina päivinä. Tämä toimii mulla. (vielä kun osais ostaa niitä irtiksii 100g eikä 500g... ) Lauantaina tein illaksi pizzaa, kasvisvoittoista. Ei mikään paha paukku kaloreiden suhteen, kun pohjakin oli minimaalisen ohut. Lauantaina käytiin myös ravintolassa vetelemässä pihvit. Ite otin lisukkeeks grillikasviksia. Eihän nuo toki rasvattomia ole, mutta hiton hyviä.

Perjantaina join myös 4 olutta, joten en ottanut iltalääkkeitä. Joka johti taas siihen että nukuin vain muutaman tunnin yöllä. Lauantaina olinkin ihan pirteä, ajatus kulki nopsaan, samoin puhe. Eli ilman tuota iltalääkettä menis taas aika lujaa. Olisi varmasti kuulkaas nää blogipostaukset hitusen erilaisia. Taas mentäs niin terveellisesti että varmasti kilot putois. Parempi näin. Kuitenkin pelko siitä, mitä haittapuolia tommoset vauhtivaiheet voi mulle tuoda, ovat isompia kuin se että laihdunko tai en.

Viime yönä nukuin mahtavat 12 tuntia! Nostelen edelleen iltalääkitystä joka tosiaan väsyttää. Varmasti viikon päästä tilanne on ihan toinen, elimistö tottuu suurempaan annokseen. Yritän silti mennä nukkumaan samaan aikaan kuin eilenkin, tämä taas tietää sitä, ettei tässä montaa kertaa ehdi jääkaapilla käymään. Yritän silti änkeä hereillä ollessani itteni täyteen vaan hyvää ruokaa, siis tänäänkin olen jo vetänyt marjoja, kasviksia, proteiinia ja puuron, vaikka oonkin ollu hereillä vasta kaksi tuntia. Vielä salaattia ja jotain protskuu, ja iltapalaksi rahkaa marjoilla, niin mun päivä on täys.

Iloisempiin uutisiin: Matkakuumeilija sai tulevan synttäripäivän kunniaks matkan Krakovaan, toukokuun alussa siis sinne. Ihanaa. Oon ihan täpinöissäni kattellu netistä kaikkea ihanaa mitä tosta kaupungista löytyy. Vanha kaupunki voi pian saada mut itkuun, sillä mä kertakaikkiaan rakastan historiaa! Tällä hetkellä oon ihan uppoutunut tohon Viikingit-sarjaan, jotenkin kiinnostukseen saattaa vaikuttaa mun sukutausta, viikinkiveri virtaa mun suonissa. Pääosan esittäjäkään ei oo mikään kauhea katottava... ;)

Seuraavaksi yritän keksiä jonkunlaisen suunnitelman tälle päivälle, todennäköisesti rääkkään kuntopyörää, hikistä intervallia tekis mieli...

torstai 20. helmikuuta 2014

Papuefekti

Kaksi päivää papuruokaa syöneenä voin kertoa, että sen kyllä huomaa! Aiheuttaako pavut kaikilla näin älyttömiä päästöjä, vai onko se vaan joku mun suoliston oma juttu? Hyviä pavut on, mutta harvemmin oon niitä ruokavaliooni sisällyttänyt. Vaikka ne onkin ihan superhyviä. Ainakin toi joku luomupapusekoituspurkki, olikohan se GoGreen? Oon ennenkin maistanut jotain GoGreenin tuotteita ja hyväksi todennut. Helppokäyttöisiäkin ovat.

Eilinen meni syömisten suhteen ihan hillitysti, en jaksanut edes laskeskella kaloreita, koska illalla ei tullut mitään himoja syödä leipää tms. Poljeskelin pyörällä puolisen tuntia ja olin tyytyväinen itseeni. Hyvä minä! Tänään en ehtinyt syömään lounasta ennen kauppareissua, joten vedin lounaat ja välipalat samaan syssyyn kun tulin kaupasta. Nyt olo on kyllä täysi. Vetäisin vielä ihanan maitokahvin päälle. Illaksi ostin dippivihanneksia, jos tekee mieli. Saas nähdä. Kun nukkuu paljon, niin ei ole aikaa syödä. Mikä on hyvä. 

Melkein tänään lähdin kauppareissun jälkeen ulkoilemaan, MUTTA ei. En vaan päässyt ovesta ulos. Olen jo suunnitellut reitinkin minkä aion kuljeskella. Reitillä on hyvä jyrkkä mäki metsän keskellä jossa vois läkähdyttää itsensä. Eikä ohikulkijoitakaan liiemmälti ole. Pimeä tulee vaan vieläkin liian aikaisin. Kun pääsen itse vauhtiin, alkaa tulemaan jo pimeä. Tänäänkin lojuin sängyssä klo 11 saakka ennenkuin pääsin sängystä ylös. Eilen oli eka ilta kun nostin iltalääkitystä lääkärin ohjeiden mukaan. Tarkoitushan on nostaa lääkitystä 100 mg:n parissa päivässä. Aloitusannoshan oli 25mg. HUH! Olen nukkunut niin hyvin jo kaksi viikkoa, että tuntuu kuin naamakin olisi vähemmän väsähtäneemmän näköinen. Ihankuin naamassa olisi ollut jonkunmoista nestepöhötystäkin...? 

On ollut vähän matkakuumetta, vaikka elokuulle onkin jo varattu Kreetan matka, sai niin halvalla tammikuussa. Krakovan lomia ollaan katseltu keväällä, näyttäis aika edulliselta, niin matkat kuin majoituskin. Saas nähdä mitä se mies buukkaa. Oon jättänyt sen homman kokonaan sen kontolle. Rahaahan ei ole, mutta kumma kyllä ne pennoset aina jostain löytyy. Se on sitten pois kesän muista reissuista. 

Jotain kivaa liikkumista haluan vielä tänään tehdä, saas nähdä mikä kuntopiiri meidän olohuoneeseen rantautuu. 








keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Syön sanani... ja popcornia.

Eilisen hyvä putki päättyi siihen kun mies tuli kotiin, alkoi kattomaan jalkapalloa, avasi siiderin. Mä siitä vedin herneet nenukkiin ja poksuttelin pari litraa popcorneja. Sinäänsä ei niin paha rasti, ite kuitenkin määrään sen rasvan määrän kun kattilassa poksuttelen jyviä. Ei mun ees tehny niitä mieli, mutta joku mielenosoitus se oli selkeesti.

Aamulla pääsin aika hyvin sängystä ja rohkenin lähteä ajelemaan mielenterveystoimistolle. Kaksisuuntaisen mielialahäiriönhän se psykiatri sieltä kaivoi, epäili kakkostyyppiä, josta olen kyllä itsekin samaa mieltä. Ko. häiriö on vahvasti perinnöllinen joka puhkeaa esim. traumaattisen tapahtuman johdosta. Diagnoosia vielä tarkennetaan tässä, luulisin että kesällä mulla jo on ihan oikea dg. Olo on helpottunut ja toisaalta taas salaa toivoin että mä oon vaan tällänen. Täytyy vaan opetella taas elämään yhden sairauden kanssa. Ehkä lähinnä hoitamaan sitä. Vuorotyötä tuskin pystyn enää tekemään, sillä tärkeintä tässä on UNI. Unettomuus ja uniongelmat ovat vaan haitaksi. Hihhei. Mä olen aina tiennyt että uni on mulle tärkeää. Kai mä tunnen itseni jo niin hyvin.

Tänään mun ruokailut on ollu vähä kummallisia. Söin tavallaan aamupalan kahdesti, en voinut lähte ihan tyhjällä mahalla liikenteeseen ennen kahdeksaa, joten tungin suuhuni leivänpalan. Kaupan kautta kotiin ja toinen aamupala nassuun, ruisleipää ja paaaaljon salaattia sekä kurkkua päälle. Makeanhimooni ostin omenoita ja appelsiineja. Hedelmät ovat todennäköisesti parempaa mussutettavaa kun karkki... Vetäsin siis aamupalan päälle appelsiinin. Puolen päivän aikaan menin päikkäreille kun oli niin julmetun väsy. No, vähän lipsahti. 3 tuntia sikeitä. Tiedän silti että mua illalla väsyttää. Ja se on ihanaa. Lounas multa jäi tavallaan väliin, äsken söin rahkaa, mansikoita ja banaania. Illaksi mulla on eilistä ruokaa ja salaattia kylkeen. Sitten mä saan taas syödä makeanhimooni vaikka omenan.

Mulla oli tavoitteena käydä ulkoilemassa tänään, hain jo paremmat kengätkin odotteleen. Mutta koska jääkiekko, en mä taida ennen pimeää ehtiä ulos. Toisaalta, mä tein lupauksen, että aina  niinä päivinä kun aurinko paistaa, mä ulkoilen. Se tarkoittaa väkisinkin sitä, että kesään mennessä mun ulkoilut on päivittäisiä.

Kyllä tämä tästä. Päivä kerrallaan pääsen kiinni tähän elämään.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Pikkuhiljaa..

JEAH BABY! Mä tein sen! Tämä päivä on mennyt melkee mallikkaasti! Kiloklubin kalorit näyttää päälle 1500 kcal ja oon puputtanu marjaa, rahkaa ja salaattia. Makeanhimooni yritin rouskuttaa näkkileipää, joka sitten kiloklubin mukaan täyttikin hienosti mun kuituvajeen tälle päivälle. Makeanhimo on kyllä jotain aivan kamalaa. Mulle ei varmaankaan ikinä oo ollu tällästä. Kuljin keittiön kaapin ovella ja ei sinne jumaliuta vaan ilmestynyt mitään makeaa. Sokeripaloja ois, mutten mä vielä niin epätoivoinen ole... Polkasin myös hikevät 30 min. Kattelin samalla ulos kun räntää näytti satelevan... Kohta vois alottaa pyöräilykauden, kunhan toi tie tosta sulaa kokonaan. No ehkei. Sitteku aurinko paistaa ja on muutenki aika muuttaa ulos.

Muuten tää päivä onkin menny oikeestaan miettiessä huomista psykiatrin keikkaa. Piti täytellä toi MDQ-testi. Noh, niin. Aika näyttää. Se on jo aikaisin aamusta ja nyt mietinkin että kuinka mä pääsen ylös siihen aikaan. Toi iltalääke lyö horrokseen aikalailla 12 tunniksi. Onneks miehellä tosiaan se iltavuoro, joten saan hätätapauksessa herätän sen jossen uskalla lähtee ajaa.

Sain siivottua taas vaatekaappia ja huomasin taas että ei juma, mullei oo vaatteitaaaaa! Alesta ostin tänä talvena vain yhdet farkut, kun 5 eurolla irtos! En viittiny sovittaa, otin vaan isoimmat.. jotka oli tosiaan sitten isot. Täytyy vähän ottaa sivusta sisään niin ei iha lötkötä.

Häippäsenkin tästä makuuasentoon. Hyvät loppuillat!

maanantai 17. helmikuuta 2014

Makeanhimo vaivaa

Ihan selkeesti tosta mun iltalääkkeestä on tullut toi makeanhimo. Mä oon himoinnut makeaa niin paljon ettei oo tosikaan. Oon ostanut taas niitä keksejä. Eilen. No onneksi ahmin ne juuri kaikki kitaani, niin eipä oo kiusaamassa enää. Ja niitä ei osteta enää tähän taloon. PISTE! Mun piti tänään aloittaa TAAS keventään vklopun jäljiltä, mutta eilisen lasagnen jämät solahti sujuvasti mun vatsalaukkuun iltapäivällä. Tietoista se oli kyllä. Ei musta vaan ole siihen että heittäisin ruokaa roskiin... Kävin ostamassa tänään pariksi päiväksi ruokaa, pelkkää terveellistä kamaa. Nyt mulla porisee huomisen ruoka uunissa, karjalanpaistilihoja, kasviksia, vähärasv.smetanaa lilluu liemissään. Keskiviikolle on jemmassa broileria. Salaattia ostin, sekä banaaneja. Rahkaa taas kaappi täys. Tänään mä kyllä söin aamiaiseksi rahkapurkin, mustikoita ja puuroa. Sit mies kävi leipää hakemassa kaupasta ja toi mulle lounaskahvin kanssa nautittavaksi croissantin. JEP, JEP. TIEDÄN. Läskin senku kerääntyy ja perse leviää. Huomenna mulla on taas kaikki tsäänssit pelastaa tää viikko... Kunhan vaan tosta makeanhimosta pääsisi irti. Kävin tuossa nopsaa laskemassa KiloKlubissa syömäni kalorit, mukaanluettuna keksit ja croissantti, niin lukemaksi tuli alle 1500 kcal. Vähän ruokaa, paljon kaloreita. Eli huonoa ruokaa. Itku! Mitenhän sen pään sais siihen asentoon että syö nyt edes hyvin jollet liikkua jaksa.

Ärsyttää kun on niin tarmokas olo, muttei kuitenkaan saa aikaiseksi mitään. Tämä aamu oli todella hankala, heräsin klo 10, mutta pääsin sängystä ylös vasta klo 11. Klo 14 menin jo päiväunille, olin taas niin väsynyt etten meinannut edes vessassa pysyä hereillä. Tuntuu että ois jatkuvasti pöhnässä. Keskiviikkona mulla on taas lääkäri, tarvii vähä puhua tosta... Miehellä on onneks iltavuorot, niin mä saan illat touhuilla ittekseni kaikkee pientä näpräämistä. Tosin, en mä tänäänkää oo mitään tehnyt.

Hitsi kun nää postaukset on viime aikoina ollut tosi värittömiä. Kamerakin on varmaan ihan pölyn peitossa. Tarvii varmaankin pikkuhiljaa alkaa kaiveleen sitä esiin.

Eilen sain sen verran tehtyä, että värjäsin mun harmaat piiloon. Yök.

Tuli reumalääkäriltäkin epikriisi viimein, ehdottaa siinä pitäisikö aloittaa Triptyl, kun valitin alaselkäoireita. Eka ajatus oli se että kiitti nyt sitten vaan. Nyt mun kaikki kivut laitetaan tän masennuksen piikkiin eikä mua kukaan ota enää tosissaan jos meen jotain vaivaa valittaan. Alaselkäkipu ei vaivaa mua mitenkään öisin. Ainoastaan silloin kun liikun. Joten tolla lääkkeellä ei kyllä ole mitään hyötyä mulle. Enkä sitä kyllä alkaisi ottamaankaan.

Kellokin on jo noin paljon. Selitän taas ittelleni ettei oo mitään järkee hypätä kuntopyörän selkään näin myöhään.

Oikeesti. Tiistaista sunnuntaihin. 6 päivää. VAIN 6 päivää. Enköhän mä sen pysty vetää kotiin kunnialla?

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Sunnuntai ain

Tää päivä menee kyllä ihan täysin harakoille. Aamusta asti väsyttänyt niin etten meinaa pysyä hereillä. Eilen meillä oli päivällisvieraita, ihan lapsiperhe. Syötiin salaattia, naudan ulkofiltsuu, konjakkipippurkastiketta sekä ristikkoperunoita. Oli kyllä hiton hyvää. Ton eilisen sosiaalisuuskohtauksen jälkeen ei oo kyllä ihme että vähän väsyttääkin.

Kuluneen viikon saldoksi jäi kolme liikuntakertaa! Meinasin ensin sanoa että yks, sitten kaks kunnes muistinkin sen että käytiinhän me ulkoilemassakin. Wuhuu! ihan huomaamatta tuli nuokin liikkumiset.

Tänään jatkan herkullisella linjalla ja mulla on tuolla tomaattisoosi tulossa lasagnee varten... Joo mä tiedän :D

Mukavaa sunnuntaita!

torstai 13. helmikuuta 2014

Eniten käy lääkärissä mä

Verisuonikirurgilla ehdin tänään käväseen jo aamusta. Tuomio oli se, että laskimot on ihan kunnossa. Yllätyksenä tuli se että olen lihava ja pitäisi laihtua. Pitäisi myös harrastaa liikuntaa, mielellään vesiliikuntaa... NO SHIT SHERLOCK-momentti taas. Olen järkyttynyt! Hienoa että lääkäri osasi todeta mulle että olen lihava. Itsehän en sitä tiedosta. Yritin olla ihan pokkana siinä, mutta kun lääkäri alkoi piirtämään hoitopöydän lakanaan kuvia jotka muistuttivat erehdyttävästi ns. kirkkoveneitä, hämähäkkejä, niin mä meinasin ihan totaalisesti purskahtaa nauruun. Lääkäri oli joku mun ikänen tyyppi, seurana oli vielä joku kandiPOIKA. Loppujen lopuksi, kiva ettei ollut mitään tukoksia eikä mitään kamalaa. Silti kävi mielessä että alan säästämään rahaa leikkaukseen. Varsinkin sitten KUN mä olen hoikempi. Kyllä se päivä vielä tulee! Uskokaa pois. Vaikka mulla on ollut vaikeeta, ei mulla kuitenkaan oo koskaan käyny mielessä ettenkö mä vois saavuttaa tällä saralla sitä mitä haluan. Eli painoa alle sadan kilon. Kyllä mä siihen vielä pystyn. Sitten kun oon ehjempi sisältä. Menipäs vakavaksi tää...

Iloisempiin (lue:masentavimpiin) uutisiin. Eilen iski kova ahmimispeikko ja söin suklaarusinoita askillisen ja rommisuklaaKERMAjäätelöä. Voi jestas sentään taas tätä. Eilen en liikkunu YHTÄÄN. Kaivelin jopa pleikkapelin esiin ja PELASIN KAKSI TUNTIA jotain räiskintäpeliä. Istuin tosin jumppapallon päälle, tietty se lasketaan liikunnaksi, hahah! Mun piti oikeesti alkaa testaileen sitä liikuntapeliä, muuuuutten mä sitten saanutkaan aikaiseksi.

Tänään lupasin lähteä mieheni kanssa syömään, nyt haluaisin perua koko jutun, koska syön siellä kuitenkin vaan jotain tosirasvaistaällöö. Huomenna on vuorossa vähän messuja ja sitten vkloppu rauhaisaa kotona lojumista.

tiistai 11. helmikuuta 2014

Hyväntuulista tiistaita!

Minäpäs kävinkin tänään kävelylenkillä! Puolen tunnin reippailu ihanan leudossa kelissä maistui aika hyvin. Jotenkin muutenkin reippaampi olo päivä päivältä. Olen tänään jo tehnyt moni eri rästissä ollutta asiaa ja käsien jälki näkyy. Mutta imurin varteen en ole vielä saanut itseäni tarttumaan.

Eilen illalla jumppailin 45 min verran, oon keksinyt mun kotikuntosalille ihan hyviä liikkeitä, vaikkei välineitä niin olekaan. (Oon kyllä esittänyt vienoisen toiveen synttärilahjasta... )Kuminauhasysteemit virittelin kuntopuorän sarviin ja ajaessa kun pumppailee kumppareita niin johan syke nousee. Olin kuulemma tosi naurettavan näköinen, kommentti tuli sohvalla makaavalta mieheltäni. Mieheni tänään kertoi olevansa läski. Oli käynyt vaa'alla punnailemassa itseään. Oonkin kyllä katellu että se vetelee aivan älyttömiä annoksia ruokaa ja maha senkuin kasvaa. Mutta itsehän se pitää tajuta että voi asialle tehdä jotain. Kuten hyvin tiedämme...

Mun syömiset on tänäänkin ollut aika vähäisiä, tuntuu että mulle käy kaikista parhaiten sellainen rytmi että aamupala, ehkä joku välipala, aikainen päivällinen ja ehkä joku iltapala. Eilen en syönnyt iltapalaa, ja olikin kauhee nälkä kun menin nukkumaan. Koitan nyt saada jotain tolkkua tähän mun olooni ja odottelen että mun kroppa ilmoittaa että mulla on nälkä. Se ei ole kovin usein, ehkä juuri sen kolme kertaa päivässä. Mikä passaa mulle kyllä hyvin. Mua stressaa se että pitää syödä monta kertaa päivässä. Tänään söin aamulla puuron voisilmällä, munan ja valkuaisen, ruisleivän puolikkaan, kalkkunaleikettä ja sulatejuustoviipaleen. Tossa klo 16 söin seuraavan kerran 2 perunaa, ruskeaa kastiketta, herkkusienitäytteistä mureketta sekä puoli lautasellista salaattia. Iltapalaksi otin jo puolukoita sulamaan, ajatuksena vetäistä rahkan ja banaanin kera. Superhyvä yhdistelmä. Vielä vähän makeutta sekaan marjakeitosta.

Huhheijaa, alkaa taas tää blogihommakin kiinnostamaan. Jesjesjes. Alan taas kurkkimaan teidän muidenkin blogeja pikkuhiljaa sekä keräämään motivaatioo.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Ja se tunne kun tietää että on toivoa

Toivon pilkahduksia havaittu eilen! Ulkona oli aivan mahtava hetki kun aurinko päätti näyttäytyä. Tuntui jotenkin niin upealta! Kyllä se kevätkin tulee. Olen saanut nyt uuden lääkkeen ansiosta nukuttua ihan kokonaisia öitä. Nukun jopa 10 tuntia putkeen kummemmin heräilemättä. Iltalääkkeen otan tuntia ennen nukkumaanmenoa ja sit kun tulee tunne että nyt nukahdan, niin telkka kiinni ja pää tyynyyn. Uni tulee heti! Tätähän ei oo tapahtunut oikeastaan ikinä mun elämässä. Oon olut huono nukkuja lapsesta saakka.

Vkloppuna oltiin sukuloimassa. Siellä tuli taas nää perinteiset että "Sun pitäs vähän kattoo noita sun syömisiä", sekä klassinen " Sun pitäs liikkua vähän enemmän". ÄRHHH!! PIDÄ HUOLI VAAN OMASTA PERSEESTÄS! Ärsyttää. Se että mä olen lihava, ei välttämättä johdu siitä ettenkö mä liikkuis. (en mä kyllä nyt oo liikkunutkaan... okei) Voi pojat jos noi ihmiset tietäs että mitä mulle tapahtuu kun alan "liikkumaan enemmän". Sillon sitten kans liikutaan. Ihmiset ei vaan ymmärrä että sitten liikutaan taas niin äärimmäisyyksissä. Olen kyllä varma että se keskitie löytyy noissakin asioissa kun löytyy se oman olemisen keskitie. Mulla on kohta niin paljon kokemusta tästä keskitien ettimisestä että voisin varmaan jo kohta kirjoittaa jonku ittensä ettimisen oppaan.

Tänään oli muuten tapaaminen heti tossa aamusta psyk.sh:n kanssa. Oli mukavaa ja helppoakin helpompi jutella kaikesta. Jotenkin sekin toi toivoa. Mulla on nyt näköjään joka viikko tapaaminen joko psykiatrin tai toin hoitajan kanssa. Kiva tietää että kaikki on hallussa ja mua autetaan.

Vklopun ruokailut meni taas aika mahtavasti, lauantaina pientä juustoilua päivällä ja illalla sitten ribsejä ja nyhtöpossua. Ihan superherkullista! Eilen mä söin sitten hamppariaterian ja yhden karjalanpiirakan. Tosi terveellistä. Tänään mä taas aloitin uuden elämän ja ostin vihanneksia kaupasta. Aamiainen ja lounas oli tosin yhdistettynä kun en ehtinytkään aamulla syömään mitään. Söinkin sitten kaks karjalanpiirakkaa, munan ja vielä palan ruisleipää kahvin kera. Iltaruuaks aattelin keittää kaapista pois kulkemasta hernaria. Oon nyt käyny tosi harvoin kaupassa ja oon vaan syöny sitä mitä kaapista löytyy. Nyt mä alan ujuttaa vähän kasviksia lisää mun ravintoon. Marjojen syönnin aloitin viime viikolla. Puolukat maistuu jostain syystä just nyt.

Helmikuuta ei muuten oo enää hirveesti jäljellä ihmiset! Se on kevät kohta!

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Kallonkutistus toimii

Niihän siinä kävi että mun"hyvät"-päivät loppu kuin seinään tällä viikolla. Oon taas nukkunut vaan muutamia tunteja yössä ja tänään oli pakko vetäistä parin tunnin päikkärit. Olin silti eilent tosi reipas olevinani ja ihan oikeasti jumppailin tunnin verran! En oo kahteen kuukauteen liikkunut oikeastaan lainkaan ja sen huomaa tänään. Jumppailin yläkroppaa tommosella pilipali kuminauhalla, joka nyt ei kovasti vastusta antanut, mutta hi-taal-la tekemisellä sain lämpöä ainakin lihaksiin. Keskivartaloo jumppailin pallon päällä. Pyöräilin myös loppuun ja alkuun karhulla. Nyt on tunnetta ainakin vatsalihaksissa että on jotain mennyt perille asti. En silti saanut jumppailusta sitä hyvää oloa mitä aiemmin. 

Kävin tänään ekaa kertaa psykiatrilla. Sain lisää lääkkeitä, lähinnä tota nukkumista helpottamaan. Saikku jatkuu muutamalla kuukaudella. Masennustestistä sain 30, joka on siinä vaikean ja keskivaikean masennuksen rajamailla. Ekasta testistä taisin saada 37 pistettä, joten jotain tässä on tapahtunut. Sain myös uuden testin täytettäväksi seuraavalle kerralle, nyt tutkitaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön mahdollisuutta. Itse olen alkanut pitämään sitä enemmän kuin mahdollisena, kun olen miettinyt omaa käytöstäni menneissä elämissä. Oli niin tai näin, mä haluan vaan että olisin normaali. Mieluiten nyt heti. 

Toi mielialalääkitys on aika hyvä laihdutuslääke. Ei ole juurikaan ruokahalua. Nytkin olen useana päivänä huomannut että syöminen on jäänyt tosi vähälle. Yritän syödä niin että se vähä mitä sinne suuhun menee, olisi edes terveellistä... Tällä viikolla olen epäonnistunut siinäkin aika taitavasti. Pastaa on tullut syötyä. Oikeastaan oon vaan tehny ruokaa jota kaapista löytyy. Ruokaostoksiin ei oo viime aikoina rahaa mun kohdalla mennyt. Makeaa tekee mieli ihan jatkuvasti. Tänään ostin kaupasta munkkeja ja keksiä?!! Mitä hittoo taas, en mä osta ikinä mitää tommosia. Mua oikeen nauratti kun tulin kotiin ja aloin purkaa kauppakasseja. Siellä on varmaan taas kassatäti naureskellut ittekseen että syö läski syö. Mun ostoskorissa tais ainoa terveellinen osa olla maitorahka ja ruisleipä. 

Kyllä mulla on vakaana aikomuksena tänään polkasta tolla karhulla kymmenen kilsaa. Jossei hyvällä niin sitten pahalla. 

perjantai 31. tammikuuta 2014

Mä tapan tän masennuksen!

Heippa vaan kaikille!

Olen ollut parantumisen tiellä ja blogipäivitykset tipahtelevat harvakseltaan. Uusia lukijoita on napsahdellut ja kävijämäärä on lisääntynyt huimasti tän tammikuun aikana. Selvästi elämänmuutosta on meneillään yhdellä sun toisella.

Mä olen kamppaillut tän oloni kanssa pitkäveteistä taistelua. Olen oppinut hirveästi itsestäni ja ympärilläni olevista ihmissuhteista. Mulla on nyt jo kolmatta päivää hyvä olla. En muista milloin mulla olisi viimeksi ollut näin hieno ja hyvä olo. Vaikka viikko onkin ollut raskas lääkärikäyntien takia, olen pirteämpi kuin aikoihin. Tällä viikolla kävin yleislääkäriltä hakemassa lisää saikkua, reumakontrollissa ja viimeistä kertaa psykologilla eilen. Kyllä, hoitosuhde psykologin kanssa päättyi ja siirryn ensi viikosta alkaen psykiatriselle puolelle psykiatrin arvioitavaksi. Hoitosuhde jatkuu sitä seuraavalla viikolla psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla. Siellä alamme työstämään ongelmiania, tunnistamaan ahdistusta ja oppimaan keinoja selviytyä siitä. Psykologi selitti mulle hienosti sen mun ahdistuksen piirtämällä ns vitutuskäyrän. Mulla on selkeästi jatkuvasti korkeampi ahdistus päällä kuin muilla ihmisillä ja syksyn työahdistus teki niin kovan piikin siihen käyrään, että romahdin. Ei sellaista ahdistusta kukaan jaksa. Psykologin mielestä olen motivoitunut ja terapia auttaa minua suurella todennäköisyydellä. Tällä hetkellä perusolo on sellainen ettei oikeastaan ahdista,  olo on vain kuin mustekynällä ilman mustetta, kuivalla tussilla mistä jää vain tuhnu jälki.

Reumalääkärillä käydessä katseltiin mun selän röntgenkuvia kun valittelin alaselän kipua. Viimeinen nikamaväli on hiukan madaltunut, mutta muuten kuva on normaali. Mun vaan pitäis saada itteni liikkeelle ja treenaamaan keskivartaloa. Vielä kun sais sen kipinän siihen liikuntaan. Muuten reuma onkin hyvin aisoissa nyt ja lääkitystäkin vähennetään, lähinnä kylläkin siitä syystä että tunnun keräävän kaikki ilmassa olevat lenssut.

Joten voin kertoa teille kaikille ihanille huolestuneille, että hyvin menee nyt taas. Kyllä tämä tästä. Olen kiitollinen kaikista viesteistä joita olen blogiini tai sähköpostiini saanut teiltä. Monesti pieni asia voi merkitä toiselle paljon enemmän.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Suunta ylöspäin?

Tänään raahauduin pitkästä aikaa mieheni kanssa ruokakauppaan. Viimeinkin sain täytettyä kaapit herkuilla! Nimittäin mun on tehnyt aivan hirveesti mieli salaattia ja hedelmiä. En oo oikein syönyt kuin pakastekasviksia, ja nyt tuntuu siltä että jäävuorisalaatti uppois. Ostin myös kaalia, paprikaa ja ison kasan appelsiineja, päärynöitä ja omenoita. Appelsiineja oon muutenkin syönyt viime aikoina. Selkeesti vitamiinin puutosta. Raejuustonkin otin takas ruokavalioon.

Ihanaa kun ulkona on pakkasta, ensi yöksi on luvattu pariakymmentä pakkasastetta joten heivasin pakasteet ulos ja ryhdyin sulattelemaan. Olikin jo aika... Marjoja on vielä ainakin maaliskuun loppuun saakka, sitten täytyy turvautua kaupan mustaherukoihin. Mä rakastan niistä tehtyä rahkahässäkkää. Ihanan kirpeetä!

Viime yönä tuli nukkuttua vaan 6 tuntia, joka on aivan liian vähän mulle. Tarviin ainakin 9 tuntia unta. Mietin taas sitä, että miten tässä taas oikeen pärjäisi töissä, kun saikullakaan ei pysty nukkumaan kunnolla. Nukkuminen on mulle tärkeetä, kaikillehan se ei tunnu olevan yhtä iso juttu. Nukkuminen ja syöminen <3

Mä tahtoisin jotain hemmottelua. Rentoutumista. Kotona on pelkkää remonttia ja samat seinät. Haluaisin kovasti tehdä jotain kivaa vaikka kotona, mutten jaksa vaihtaa edes jouluverhoja pois. No, onneksi ne nyt ei KOVIN jouluiset ole. Sain sen verran aikaiseksi että löytämälläni spraypullon lopulla maalailin sellaisen metallisen lautas/hedelmätelineen vaaleaksi. Olisi ihanaa saada semmonen muutama satanen ylimääräistä, jotta pääsisin vähän ostoksille. Verhofriikkeys iskee jälleen. Vaatekauppaankin pitäisi päästä, alkaa olemaan vaatekaapin sisältö jo aika kulahtanutta.

Ah, ajatus lähti taas pomppimaan, ei jaksa keskittyä enempää.

Mukavat maanantait!

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Talvi tuli, mut kohta on kevät !

Tulihan se talvikin tähän kolkkaan maata. Maa on valkeana ja tuntuu vähän ehkä valoisammalta?

Mun on tosi vaikea tässä tilassani tulla tänne, sillä tää blogi muistuttaa mua sydäntä särkevästi siitä, että olen joskus ollut lähellä onnistumista. Hienoa silti lukea teidän blogeja ja seurata kuinka te porskutatte eteenpäin, toiset ovat pysyneet hyvin kuosissa ja toiset lähteneet upeeseen uuteen nousuun. Voitte taputtaa itteenne olalle, hyvä! Vaikka kirjoittelenkin toista blogia, en oo silti mitenkään hylkäämässä tätä blogia! No way in hell! I keep on going!

Sairasloma jatkuu taasen kolmella viikolla, mulla on kerran viikossa tällä hetkellä terapiaa psykologin kanssa. Mielialalääkitystä nostettiin. Psykiatrille pitäisi saada varattua aika arviointiin, ihan jo noiden kela-juttujen takia. Jotenkin kaikki tää hässäkkä saa aikaan sen, että kaduttaa kun tuli lähdettyä tähän mukaan. Tietysti mun järki sanoo, etten mä ois enää kauaa jaksanut töissäkään.

Olen tosi otettu siitä, kuinka moni halusi toisen blogin osoitteen :) Kaikki ketkä sitä on pyytäneet, sen saivat.

Ruokajutut pyörii edelleen mielessä päivittäin, syöminen on kyllä ollut ihan sitäsuntätäroskaruokaa. Mulla on veto käynnissä, että pystynkö olemaan ryypiskelemättä vappuaattoon asti. 1.1.2014 aloitin. Tulee vähän pidempi tipaton kuin muilla. Tuleepa sekin vaikuttamaan positiivisesti näihin mielen asioihin.

Nyt mä olen jo hivenen vetämässä rekeä kohti terveellisiä tapoja, oon jo mättäny marjoja ja rahkaa, sekä pienentänyt annoskokoja. Eipä sillä, kuluneella viikolla vedettiin kerran hesemättöö... Vedenjuontia oon kans pikkuhiljaa lisäilly. Huomenna aattelin ottaa ohjelmaks sen kolme litraa.

Irtisanoin salisopparin. Olin niin kyllästynyt maksumuistutuksiin, joita oli mulle vuoden aikana tullut jotain 3 kpl. Kysehän ei siis ollut siitä ettenkö ois maksanut tai että suoraveloituspäivänä ei olisi ollut tilillä rahaa, vaan ihan siitä että homma ei toiminut. Lisäksi kkmaksuun oli tulossa korotus, enkä ole lapsettomana ihmisenä valmis maksamaan palveluista jotka eivät minua kosketa. Että heippa sille salille! Vielä paikkakunnalta löytyy kaksi salia, joista toinen on easyfit. Halpa ja tunteja enemmän, kuten spinningtunteja, joiden osuus mun edellisellä salilla vaan harveni. Ei vaan oo käsitystä onko siellä esim. asiallisia käsipainoja ym. Toinen on sitten pieni sali, jossa korkea kkmaksu, mutta johonka sisältyy puoleksi vuodeksi ilmainen pt. En vaan yhtään tiedä olenko valmis sitoutumaan taas vuodeksi. Onneksi mulla on toi uskollinen karhu, joka jo hiukan mua houkuttelee hyppäämään selkään.

Kaiken tämän terveellisyyspaapatuksen jälkeen kerronkin, että meen paistaa lettuja! Hahah!


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Toinen blogi

Kirjoitan hyvin erilaista blogia toisessa osoitteessa. Blogi käsittelee tätä masennusasiaa. Kirjoitan vaan kaikkea mitä mielestäni tursuaa ylitse. Ei päätä eikä häntää, eikä herkille. Jos haluat päästä vilkaisemaan toista blogiani, laita hakemusta elopainotonneja@gmail.com.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Uusi vuosi

Toivon ihanaa tätä vuotta kaikille lukijoilleni!

Blogitaukoa olen pitänyt. Ihan ymmärrettävistä syistä on tää laihtuminen nyt laitettu jäihin. Mä en nyt kertakaikkiaan jaksa ajatella läskejäni, liikuntaa ja syömistä. En myöskään ole lukenut teidän ihanien blogeja, joten en yhtään tiedä mitä teille kuuluu.

Olen viime viikkoina itkenyt, ajatellut, välillä taas itkenyt ja mun mieli on mennyt aivan vuoristorataa. Ymmärrän jatkuvasti paremmin tätä tilaani, ei mee hyvin! Olen valvonut öitä, nukkunut todella huonosti, uni ei vaan tule ja tuntuu että käyn jatkuvasti ylikierroksilla vaikken jaksakaan tehdä mitään. Välillä tuntuu niin pahalta että luulen murenevani tomuksi. Hahmotan nyt selkeitä jaksoja menneisyydestäni joissa käydään vuorten päällä, joita seuraa jakso syvimmässä mutaojassa itkien.

Mieheni ei ymmärrä koko tilannetta edelleen ja huomaan että hänellä on selkeästi paha olla. Mä en nyt ole siinä kunnossa että jaksaisin mieheni mieltä hoitaa. Puhuttu on paljon ja asiaa. Katsotaan nyt mihin kaikki johtaa.

Huomenna taas psykologin juttusille ja luulen että sairausloma jatkuu...

Päivittelen taas, kunhan saan otetta taas tähän päivään.