maanantai 11. marraskuuta 2013

Viestin sisältö ei ole positiivista.

Välillä ei vaan sureta, joskus myös vituttaa. Anteeksi. Mutten minä keksi parempaakaan sanaa tälle olotilalle. 

Rva Banaaninkieltäjä(jotkut muistaa edellisistä postauksista... )aukoi mulle tänään päätään nopeudesta jolla ajan autoa. Hän itse tietysti ajaa rajoitusten mukaan jne. Tänään vaan sattui rva itse ajamaan keskellä meidän hiekkatietä puhuen kännykkään kun tuli vastaan. Soitteli sitten minulle että MINÄ ajan liian lujaa, ja on katsellut(kyyläillyt) sitä jo pitkän aikaa. Mieheni oli myös kyydissäni ja sanoi ettei todellakaan ollut minun vika se. Ulosanti kyseisellä ihmisellä oli tuttua, hyökkäävää ja ilkeää. Mä menin taas niin lukkoon etten mä keksinyt mitään vastalausetta. Nielin vaan kaiken. Kiukuttaa edelleen etten sanonut mitään, myöntelin vaan että minähän se, ajan lujaa ja lapset jää auton alle. JUST. Mua ottaa päähän niin, että mä en halua olla enää sitäkään vähää heidän kanssaan tekemisissä kun ennen oon ollu. Mun kyllä teki mieli laittaa hälle viestiä, ettei mun psyyke kestä moista ulosantia, että parempi olla sitten hiljaa jossei osaa fiksusti asioita esittää. Mutta enhän minä semmosta. Siitä saattaa joku loukkaantua. Tyydyin sitten vaan itkemään salin jälkeen saunassa ja suihkussa. Kotimatkan paruin kanssa. Tuli ainakin ajettua tarpeeksi hitaasti, sillä kyynelten sumentamilla silmillä ei kyllä nopeusennätyksiä rikota. 

Mä jo niin hurrasin. Vkloppu meni hienosti, en itkenyt kertaakaan. Oli jo toiveikaskin olo. Sit tänään ne padot taas aukes. Tässä sen itsekin huomaan miten pienestä se ratkeaminen on kiinni. Ei tässä ihan paksuilla jäillä mennä ton psyyken suhteen. Tekis mieli hautautua kellariin ja pysyy siellä loppuvuosi.

Oon mä vaan paska(na).

Tänään mulla oli verikokeita sun muita, kuten ekg. Näytti olevan paastosokeri, GT-arvo, kolesteroliarvot, raskauskoe, ja joitain mitä en eka vilkasulla tunnistanut. Ei tarvinu jonottaa kuin tunti labrassa, mutta mulla oli virkkuuhommat mukana. 

Ei yhtään kiinnostanu puuro labrojen jälkeen, joten käytiin kahvilla kauppareissulla. Otin aamupalaksi kahvin kanssa jonkun täysjyväsämpylän, oli varmaankin ruista joukossa kun oli niin tumma sämppäri. Välistä löyty kinkkua ja kipparijuustoa, plus kasviksia. Hyvin maistui, eikä varmaan mikään ihan paha pommi ollut. Lounaaks tein kalkkunarullia sulatejuustolla & timjamilla. Päälle kietasin siivut ilmakuivattua kinkkua ja ripauksen parmesania. Siihen kylkeen vihersalaattia. Oli taas suun mukaista. Ei taaskaan muistanut kuvaa! Mulla on tossa kyllä toinen rulla varattu päivällistä varten, täytyy yrittää sitten muistaa. Enpä kyllä tiedä mitä ton päivällisen kanssa tapahtuu. Ei yhtään oo ruokahalua. Välipalarahkaa tässä yritän tankata huonolla menestyksellä. 

Mutta 1/3 aerobisista suoritettu! Siinä tavoitetta yhdelle päivälle riittävästi tässä mielentilassa. 

2 kommenttia:

  1. Just ihme touhua tuollainen kun pittää aina suoltaa vaan sitä sontaa sieltä suusta! Tollaset kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa, joskus vielä nuo jutut pääsee naurattamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mies just naurokin puhelimessa koko jutulle, ja mua ei vaan vielä jaksanu naurattaa.. Ehkä jonain päivänä... :P

      Poista