sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Millaista on olla fatsoläskifanttilihavaobeesityhmävirtahepo?

Millaista on olla läski?

Kurjaista.

- Vaatteet ei näytä hyvältä.
- Huvipuistolaitteisiin ei mahdu.
- Puutarhatuolit jaa pyllyyn kiinni noustessa, varsinkin ne valkoiset.
- Sua pidetään automaattisesti tyhmänä, vaikka sun äö ois 140.
- Sun ostoskärryyn tuijotetaan kaupassa
- Hengästyt nopeasti
- Olet kankea
- Kesällä läski hautuu
- Oot helppo pilkan kohde tyhmille ihmisille
- Oot automaattisesti laiska
- Sulla on todennäköisesti itsetunto-ongelmia
- Sulle voi sanoa mitä vaan painosta, ilman että sun odotetaan loukkaantuvan. Ne ihmisethän vaan tarkoittaa hyvää! "Ota itseäsi niskasta kiinni"
- Mietit jatkuvasti ruokaa (ainakin muut ajattelevat että ajattelet niin)
- Herkut maksaa
- Ravintoloissa tuntuu että sua katotaan halveksivasti (tilaakohan se ranskalaisia?)
- Pelkäät mennä kuntosalille (koska kaikki kattoo, vaikkei ne oikeesti kato, ja jos kattookin, niin so?)
- Pelkäät mennä lenkille valoisaan aikaan (koska taas sua katotaa, "mitähän se tuokin läski yrittää liikkua")
- Et voi hankkia riippumattoa, koska niissä on liian pienet painorajoitukset.
- Lääkäri sanoo että olet ylipainoinen, pitäisi laihtua ( No shit, Sherlock! )
- Oot varmaankin tosi tyhmä, kun et vaan tajua että "Syö vähemmän, liiku enemmän"

Ma-sen-ta-vaa... Inspiroivaa? Kannustavaa? Enhaluaollatommonen-fiilistä?

Tommosta pohdintaa aamutuimaan. Huomatkaa, että tämän blogin kirjoittaja on henkilökohtaisesti se fatsomuija sieltä seinänvierestä, mä saan kirjoittaa tälläisiä blogeja.

Eilen ajelin 2km lähikaupalle pyörällä aamuvuoron jälkeen, ja voi jeesus mun jalat oli hapoilla! Ei hemmetti! Pakko pitää vähän pausee tosta pyöräilystä. Ens viikolla taas uudet kuviot.

Mulla oli eilen oikeen herkkupäivä! Meillä oli kotitonttu käynyt hakemassa kuohuviiniä ja mä toin kaupasta mansikoita. Oli mulla myös turkinpippureita. Mies teki päivälliseks hamppareita grillissä, oli muuten aivan törkeen hyvää! Paljon parempaa kuin joku mäkkihesemättö! Söin sitten vielä kourallisen suolapähkinöitä. Töissä mulla oli eväänä rahkaa, marjoja, pellavansiementä, mehukeittoo, pilttii ja omena. Olin vielä tänä aamunakin ihan täynnä!

Aamupalaks nautiskelin kuitenkin puurot ja cappuccinot.
Kumpi on mun puuro? 
Ei oo mitään käryy mikä ois mun lounas. Töihin lähtee kuiteski mukaan rahkaa ja pilttiä. Pitää nälkää, eikä tartte ajatella mitä syö. Mulla on taas kasviskausi jotenkin paitsiossa, kun söin tässä yks päivä salaattia jossa oli kärpäsiä ja hämähäkki. Pienoinen kauhu iski ko. ruokaryhmää kohtaan. 

Kiitos hirveesti muuten kommenteista tohon mun ojentajapostaukseen, lähden viimeistään huomenna toteuttaa ojentajatreeniä.

Hitsi. Nyt ulkona paistaa arska. Tekee mieli lähtee ulkoileen vielä ennen iltavuoroa :) 


lauantai 27. huhtikuuta 2013

Ammattiahdistus!

Tätä ei tartte ees kommentoida, kunhan purkaudun. Mulla on vaan niin erilaiset käsitykset ravitsemuksesta nykyään, kuin suurella osalla työkavereista. Ahdistaa!

Tänään keskusteltiin töissä vanhusten ravitsemuksesta. Konkarihoitajien mielipide oli se, että kun elinvuosia on vähän jäljellä, on sama mitä vanhus syö. Minä sitten tälläistä muutosta läpikäyvänä yritin kiven kovaan väittää, että oikeanlaisella ravinnolla elämänlaatu paranee, eikä suinkaan sillä, että lihotetaan ihminen pahoinvoivaksi viimeisillä elämän metreillä. Mutta kun. Ei mua uskota. Vaikka itse sanon että mulle tulee ainakin paha olo, kun syön väärin. Silloin mä en jaksa tehdä mitään, mua ei kiinnosta ja mä masennun. Vaikka mä sanon että joo, mulla oli ainakin 20 kg sitten aivan sairas olo. Tulen vaan yhä uudelleen siihen tulokseen, että lääkäri, hoitaja, omainen ei voi tietää millaista on olla lihava jossei itse ole lihava!

Yritän perustella näkemyksiäni hengitysvaikeuksilla, iho-ongelmilla ja liikkumisvaikeuksina, puhumattakaan korkeista sokeriarvoista, jotka voivat olla kiusana vaikka kuinka usean vuoden, ei kukaan voi täysin ennustaa sitä, kuinka pitkä on ihmisen tie. Yritän myös keskustella siitä, kuinka paljon on vanhuksen päivittäinen proteiinin tarve, ja kuinka ei ole järkeä syöttää illalla sokerilla kyllästettyä hillojogurttia iltapalaksi. Joo, saa energiaa, muttakun se on sellaista ei-energiaa. Ei sillä päästä sinne aamuun asti. Nää on vaan mun mielipiteitä, ja niistä pidän kiinni. Mua suositeltiin lukemaan valtion ravitsemussuosituksia. Noh, kaikkihan sen tietää että ne on se peruslautasmalli. Mulle on siis ihan fine se sokrujugurttikin vaikka esim. jälkkärinä. Ok. Se on hyvää ja siitä tulee hyvä mieli, vanhuksen makuaisti maistaa vielä sen makean. Mutta se, että tungetaan ne vanhukset täyteen leipää ja perunaa, ei oikein mahdu mun pääkoppaan. Rajansahan se on kaikella. Ja jos vielä miettii sitä, että itsehän tässä laihdutetaan sen takia, ettei olisi lihava hoidettava kenellekään.

Mä en todellakaan halua olla se lihava mummu, jolla on verensokerit miljoonia, mun läskimakkaroiden välit hautuu ja menee rikki. Mä en halua olla se mummu jota nostetaan nosturilla ja jolle pelkkä istuminen tuottaa fyysistä tuskaa. Ei ei ja ei!

Apua. Mä oon sitten vissiin ihan kauhea ihminen työkavereiden mielestä, kun mun käsitys elämänlaadusta on muu kuin se että syötetään ihminen possuksi.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Banaaninkieltäjältä terveisiä ja kysymys ojentajatreenistä

Hyvää huomenta! Täällä on aamu aloitettu kaurapuurolla, kookosöljyllä, pellavansiemenrouheella ja espressolla.

Mä kaipaisin nyt neuvoja. Jos jollain on joku hyvä liike ojentajille, otan neuvon kiittäen vastaan. Olen siis viime aikoina tehnyt ojentajapunnerrukset ylätaljalla narussa sekä ranskalaista käsipainoilla. Ylätalja on ihan ok, mutta en saa tuntumaa enään, ja jos nostan painoja, alkaa töitä tekemään niska ja hartiat, eli ei hyvä! Ranskis on siitä huono, että se tuo liikaa painetta kyynärpäähän, varsinkin oikea kyynärpää on kiukkuinen. Kyynärpäähän on reumani takia tuikattu useampi kortisonipiikki, ja jänne on paksuuntunu, eli ranskiksessa paukkuu ja rutisee, kunnes mukaan astuu pieni kipu. Ranskis onnistuu 6 kilolla vielä, muttei tuo mitään hyötyä ojentajille. Niin että jos sulla on ajatus, jaa ihmeessä!

Ulkona on sen näköinen keli, että jossei ennen yhtä ala satamaan, pääsen pyörällä töihin!

Tiiättekö mikä on mun mielestä tosi surkee laihdutusohjelma? Toi Rakas sinusta on tullut pullukka. Idea on joo ihan hyvä, mutta mun mielestä se ei vaan toimi. Katonkin tota ohjelmaa vaan sen takia, että oottelen millon tulee se jakso jossa on kuvattu mun salia ;P Kun satuin sinne kerran kun ko.ohjelmaa kuvattiin. Eli jännään tässä oonks mä kohta teeveestä tuttu :D Hahah...

Vitsi mua laitto taas ärsyttämään... Fbssä kehuin oikeutetusti itteeni hyvästä liikuntasuorituksesta eilen. No siinäpä tuli taas neuvoja... Eli "Muuten hyvä, mutta aerobinen treeni kannattaisi suorittaa salitreenin jälkeen, rasva palaa silloin nopeammin". Kommentoin takaisin, että oon kyllä salitreenin jälkeen niin poikki, etten taida 45 min jaksaa juoksumatolla, kysyin myös että mihin tuo perustuu... Ei varmaankaa tuu yllätyksenä, että kommentoija oli sama henkilö joka sanoi että banaani ei ole laihduttajan ruokaa. Hyväähän tuo ihminen varmasti kuvittelee tarkoittavansa, muttakun musta alkaa tuntumaan että mulla on hallussani jo enemmän tietoa painonpudottamisesta kun tällä ko. hlöllä ( jolla siis näitä kausittaisia painonpudotuksia pussikeitoilla...). Tuntuu taas niin riittämättömältä. Eka tuntee suurta iloa ja onnistumisen tunnetta, sitten tulee joku joka sanoo että "Muuten hyvä, mutta.. älä syö banaania, tee aerobinen salitreenin jälkeen, juokse alasti saunan jälkeen kilometri, syö omenaviinietikkaa desi aamulla... jne. Mua ärsyttää tommonen. Oonks mä ärsyyntynyt oikeutetusti? Mä oon kyllä semmonen ihminen että mua alkaa kiukuttaa jos mua tullaan neuvomaan. Varsinkin jos neuvoja on semmoinen, joka ei mun mielestä oo ansainnut tiedoilla ja taidoillaan sitä neuvojan asemaa.

Mut takaisin itse asiaan, eli siis, mä näen asian seuraavanlaisesti: koska hyvän salitreenin jälkeen rasvaa palaa vielä tunteja treenin jälkeen, en näe siinä mitään pointtia että vedän aerobista siihen perään yhtään sen enempää ku 10-15 min palautumiseen. Mieluummin vedän sen aerobisen välipäivänä  tai salipäivänä ihan erikseen, koska käsittääkseni välipäivänä tehty kova aerobinen, kuten toi työmatkapyöräily jossa mulla ihan maksimisykkeet, kuluttaa myöskin rasvaa suorituksen jälkeen. Niin oonko mä nyt ihan väärässä siinä, ettei mun oo tarpeellista vetää sitä 45 minuuttia salitreenin jälkeen? Pakollahan se tietysti tulee, jos oon salilla liikkeellä pyörällä, mutta kotimatkan kykenee pyöräilemään kevyenä palauttavanakin jos hitaasti rullailee kotiin. Jos oon ihan väärässä, pliis tulkaa sanomaan se hellästi mutta kehittävästi :)

torstai 25. huhtikuuta 2013

Kausittainen urheiluhulluus

Olin tänään himourheilija.

Mulla on siis viikon ainoa vapaapäivä. Aloitin aamuni kaurapuurolla, mutteripannukahvilla ja hitaudella. Sitten starttasin punaisen paholaiseni ja poljin salille. Matkaa tommoset 10,5 km. Salilla sitten yläkroppaa, vatsat. Oon polttanu kaloreita tänään urheilemalla 950. Pyöräillessä sykkeet nousi tonne 181. Salin jälkeen pyöräilen läheiselle kauppakeskukselle oottelemaan miestäni, jonka kyydissä jouduin nöyrästi menemään kotiin. Oli siis niin kova tuuli, että takaisinpolkeminen ois ollu yhtä tuskaa. Olikin jo kauhee nälkä, söin linkosuolla milanonleivän (chili-broileri) ja jäälaten. Kaupasta tuli jo ostettua vähän eineitä vappua varten, mm. viikunahilloketta, vuohenjuustoa, ilmakuivattua kinkkua, ruissipsejä ja rocky road-tarpeet ;D Mässäystä luvassa. Mutta vain yhtenä päivänä. Tänään meillä on grillattua possua ja salaattia. Huomenna mun ruokalistalla on samaa, plus rahkaa piltillä. Saatanpa heittää vielä tuoretta ananasta joukkoon.

Salilla kulki ihan jees, oli vähän sellanen fiilis että ohjelmaa vois alkaa uusimaan. Alkaa jo noi tän kertaiset liikkeet tökkii. Ajattelin että jos palais siihen ihan ekaan pt:n suunnittelemaan treeniin ja kattois mitä on tapahtunut. Mulla on nyt semmonen tunne kropassa että tartten uutta ärsykettä. Mua himottais niin kauheesti ottaa taas vähän pt-tunteja. Vaikka mä tiedän, että syksyllä mun kannattaa taas ottaa niitä, sillä kesällä ei oikein pysty keskittymään kun on niin kauheasti kaikkea muuta, pihatöitä sun muuta duunia. Huoh. Oispa rahaaaaa!

Salille pöllähti joku ylä-asteen tyttöjen liikuntatuntikin... Voi jee! Oli oikeesti perseestä kun ne tyttäret kikatteli ja kiljahteli. Yritin paeta toiseen kerrokseen, mutta sinne ne tulivat perässä. Tjooh, oli vaan vähän heidän liikkamaikka hukassa, kun ei oikein tiennyt kuinka laitteet toimii.

Mä en siis menny sillon töihin pyörällä kun uhkasin. Oli aika karsee keli sillon aamulla. Huomenna mulla on ilta ja oon ihan innoissani menossa pyörällä töihin. Pyöräily on vaan mun laji!

Kävin ostamassa Tigeristä pilipalihalvan piripriri-kellon sekä vaijerilukon. Saapahan pyörän kunnolla kiinni johonkin isompaan, ettei lähde kenenkään mukaan toi mun rakas.

Ok, huomiseen! Sori kun mä en keksi mitään tän kummempaa sisältöä näihin postauksiini :D


tiistai 23. huhtikuuta 2013

Kuuhullu

Mulla on kuuhullu pää. Se ei anna mun nukahtaa illalla. Sen mielestä mun pitää olla hereillä ja olla seuraavana päivänä väsynein kaikista. En pidä siitä. Se sanelee liiaksi mun elämää. En tiedä kuinka pääsen siitä eroon. Se on kuitenkin joka v'tun kuukausi mun parhaana ei-toivottuna-kaverina. ÄRGH! Asiaa ei kyllä auta laisinkaan se asia, ettei tossa meidän vierashuoneessa ole verhotankoa eikä siis mahdollisuutta verhoihin.

Mulla on siman pullotusta tänään edessä. Ehdottomasti parasta vapussa. Vappubrunssimenuuta oon suunnitellut ihan hirveesti, ja vaikka me ollaanki kahdestaa kotona, on meillä paaaaljon kaikkea pientä ja kivaa!

Kävin tänään salilla, yläkroppatreeni. Kaloreita paloi joku 400, aika löysä reeni muutenkin. Kesto vajaa tunti. En oo tota pyöräilyykään nyt harrastanut, sillä on ollu aika kaamee keli, niinku vesisadetta... Huomiseks oli luvattu selkeämpää, että jos vaan saan nukuttua, polkasen aamuvuoroon.

Mulla oli eilen ruokalistalla rahkaa, marjoja, kaali-porkkanasalaattia, kanaa, muutama ruisleipä kalkkunaleikkeleellä ja oivariinilla. Tänään mulla oli rahkaa, karpaloita, kananmunaa, kaali-porkkanaraastetta, ruisleipää kalkkunalla ja oivariinilla, kurkkua, tomaattia, paprikaa, kiinankaalta, kalkkunasuikaletta, valkuaista, proteiini+kuitupastaa. Eli eilen ei liikuttu, joten ei eilen niin syötykään. Mä oon taas yrittäny vähän panostaa tohon juomispuoleen. Veden juominen on vaan niin vaikeeta!

Mulle ei muuten tullut siitä pyöräilystä kipeeks yhtään mikään paikka! Selkeesti jotain hyötyä tosta salitreenistä.

Apua mulla menee jo silmät kii vaikken mä oo ees ehtiny sitä simaa saada pulloihin... Voi mua huonoo ihmistä!



sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Hupsheijaa!

Taas pitkääkin pidempi tauko, anteeks! Mutta mun blogihan tää onkin :D

Mulla on viime päivät menny vaihtelevalla menestyksellä. Oon syöny proteiinia, kasviksia, hedelmiä ja huonoja/hyviä hiilareita. Oon syöny pahaa rasvaa ja hyvää rasvaa. Oon liikkunu ja ollu liikkumatta.

Tänään aloitin pyöräilykauden aika kunnianhimoisesti 16,5 km. Tarkoitus oli kokeilla jaksanko ajaa työpaikalle, mies ois sitten hakenu mut sieltä. No minähän en antanu periks ja ajoin takas kotiin samalla höngällä. Ei jumaliste mikä psyykkinen voitto ja niskaote! Enpä ois viime kesänä uskonu, että vuoden päästä jaksan ajaa noinkin pitkän matkan näkemättä vähintään valoa tunnelin päässä. Viime kesänä kävin kolme km päässä pyörähtämässä paikallisella kesäterassilla mieheni houkuttelemana ja näin sillä reissulla jo kirkkaan valon kutsuvan. EI HELKKARI! MÄÄ TEIN SEN! Ei oo yhtään mahdoton matka työmatkaksi. Tänään mulla oli jo alla yks kappale aamuvuoroja. Toi reitti ei todellakaan oo mikään helpoin, mäkiä ainakin 6 pitkää. Talutella sai. Ja pikkulapsetkin jaksoi paremmin. Aiiiiivan sama! eipä ne pikkulapsetkaan jaksais tällä massalla ajaa pyörällä samalla lailla. Aikaa mulla meni 1t 20 min. 755 kaloria paloi. keskisyke 148 ja maksimit oli 171. Näyttää hyvältä. Kunto nousee taatusti! Vitsi mä oon tikissä syksyllä! Mä aattelin että mitähän jos ois niin hurja, että alkais tekee salireissutkin pyörällä. Matkaa kertyy varmaa se 6 km lisää tohon 16 km. Huhheijaa mikä adrenaliiniryöpsähdys!

WINNER TAKES IT ALL!

ainii, tervetuloa uudet lukijat! Kiva kun saa uusia lukijoita vaikka mä oon törkeesti laiminlyöny tän bloggaamisen :)  Nii ja sitten jostain syystä yks kiva immeinen jonka blogia oon lukenut, ei päästä mua lukeen enää sen blogia :// Mitähä mää nyt oon tehny?!

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Reipas henkilö

Mä tahtoisin olla semmonen reipas henkilö. Tänään yritin, ja lähdin aamuvuoron päätteeksi lenkille. Syynä oli se että piilarini olivat saapuneet ja postihenkilö oli kiikuttanut ne meidän lähikauppaan, josta ne saisin hienosti reippailemalla kaupalle kävellen. Puolen tunnin hölköttelyhän siitä tuli, kuraisella tiellä :D

Reipas henkilö on siis seuraavanlainen:

- jaksaa lähteä lenkille ennen ja jälkeen työvuoron
- jaksaa siivota keittiön heti ruuanlaiton jälkeen
- jaksaa viikata puhtaat vaatteet heti kaappiin
- jaksaa rasvata jalat joka ilta
- jaksaa noudattaa sääntöjä (esim.syömisessä, autolla ajamisessa...)
- jaksaa tehdä remontit loppuun
- jaksaa maksaa laskut ajallaan
- jaksaa kyläillä
- jaksaa pitää yhteyttä läheisiin
- jaksaa viedä käytetyt patterit kierrätykseen
- jaksaa meikata joka päivä
- jaksaa laittaa hiukset joka päivä
- jaksaa siivota joka viikko
- jaksaa herätä aamulla pirteänä
- jaksaa olla iloinen joka päivä
- saa aikaseksi hoitaa asioita
- jaksaa olla ystävällinen
- jaksaa töissä pakertaa ylimääräistä
- jaksaa suunnitella parisuhteenhuoltopäiviä
- jaksaa olla positiivinen
- ei valita
- muistaa palauttaa kirjat kirjastoon ennen eräpäivää
- vie roskat heti roskiksen täytyttyä
- pitää tärkeet paperit järjestyksessä
- haravoi kesät talvet pihaansa
- kasvattaa keväisin kesäkukat
- hankkii joululahjat ajoissa
- krapulassakin siivoaa vähintään koko talon ja käy hiihtämässä 35 km

Reipas henkilö on vaan sellainen joka viitsii, jaksaa ja on positiivinen. Eli en siis minä.

Kerronpas muuten mitä mä oon tänään mättänyt! Söin aamupalaks rahkahässäkän, ruisleivän juustolla ja kurkulla. Lounaaks kananmuna, valkuainen sekä salaatti kolmella kalkkunanakilla. Välipalaks ruisleipä maksamakkaralla ja kurkulla. Päivälliseksi kalapuikkoja 5 kpl, salaattia sekä kolme rkl perunasosetta. Iltapalaks omena. Ainiin, ja peruspullan pala kahvin kanssa. Tylsää!

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Todistettavasti salilla

Teen tälläsen lyhyen postauksen tällä kertaa, kun nyt vauhtiin pääsin.

Kävin salilla! Nyt LiLan ei tartte tulla kiskoo mun isoo arsee irti sohvasta.
Sykemittarikin oli matkassa ja sain ihan reippaita lukemia.
1 tunti 28 min
752 kaloria
keskisyke 140
max.172
vartti rasvanpolttoo ja loput kuntoa kohottavaa.

Ensin reippailin juoksumatolla 20 minuuttia aika tehokasta vauhtia, 6,5 km / h. Mulle toi on siis jo tosi reipas tahti, kun en juokse, jotenkin mä en osaa juoksumatolla alkaa ees hölkkäämään... täytyy varmaa kokeilla joskus kun oon ihan yksin. Sit menin paukutteleen puntteja. Oli kivvvaaa! Miesten kanssa sain hikoilla, oli onneks sellasia mukavan tuoksuisia miehiä jotka pesee vaatteensakin joskus.  Sain itteni siihen fiilikseen että kädet tärisi palautteluja polkiessani.


Terveisii salilta! 
Mun edellinen blogi aiheutti keskustelua, mikä on hyvä. Edelleen haluan korostaa sitä, etten mitenkään morkkaa perheellisten liikkumishankaluutta tai normaalipainoisten painonpudotusta. Mä vaan sanon miltä musta tuntuu, ja se miltä musta tuntuu ei ole mikään laki, mitä kaikkien pitää noudattaa.  Asioilla on monta puolta. Ihmiset on erilaisia. Ja se on kaikista parasta ihmisissä. 

Mulla on muuten ihan sairaan hyviä lukijoita, kun ne kommentoi mun blogia aidosti. Mä en kaipaa mitään silittelyjä! :D

Laihdutus on ruma sana

Mä oon niiiiin kyllästynyt puhumaan laihduttamisesta! Siis nimenomaan laihduttamisesta eikä elämänmuutoksesta. Mä vihaan sanaa "laihdutus". Wikipedia määrittelee seuraavasti: Laihduttaminen on ihmisen tietoista toimintaa painon alentamiseksi. Käytännössä se on sitä, että otetaan joku "kuuri" tai joku itseään eniten miellyttävä laihdutusohjelma, usein sellainen missä on eniten itseään miellyttäviä "ehtoja", joita sovelletaan ja selitetään itselle niin hienosti, että kohta huomaat syöväsi voissa paistettua pekonia aamupalaksi pakettikaupalla.   Tai sitten syödään sitä pahaa kaalikeittoa viikkokaupalla. Tai sitten kidutetaan itseä kolme viikkoa matalilla kaloreilla. 

Joudun usein puhumaan töissä syömistäni ruuista, kuten salaateista, aamupala/välipala rahkahässäköistä. Salaattien kohdalla saan usein ihailevia katseita niiltä jotka syövät mikrotettuja saarioisten äitejä. Smoothieosastolla kysellään että mitä "litkuni" sisältävät. Ekana on oletus että nämä litkuni ovat jotain laihdutuspirtelöitä. Tämän jälkeen kerron että joo, syön lähes kilon maitorahkaa päivässä. Lyhyt hiljaisuus. Kunnes..." Joo, siis mäkin RAKASTAN rahkaa, voisin syödä sitä vaikka kuinka! Esimerkiksi sellaista mansikkarahkaa mitä tänäänkin oli talossa jälkkärinä." Tai:  "Oletko maistanut sitä tiramisun makuista rahkaa? Se on todella hyvää!"... Aluksi mä vielä viitsin vastata että "En, koska niissä on niin paljon sokeria ja että sellainen mansikka"rahka" tarkoittaa yleensä sitä että siinä on myös kermaa joukossa". Enää mä en viitsi. Enkä mä enää viitsi ottaa kantaa työkaverin "karppaukseen" jossa voi mättää juustoista ja rasvaista kinkkupiirakkaa kilokaupalla lounaaksi. Enkä mä voi SIETÄÄ niitä aina ja ikuisesti laihoina olleita ihmisiä jotka kertovat laihduttavansa, koska ovat niiin läskejä. Ihan oikeasti, mun tekis mieli välillä hieroo niitten naamaa mun läskeihin ja sanoo että "Herää nyt hyvänen aika! KATO SUA JA KATO MUA !" Tietysti ymmärrän ihan oikeasti sen, jos haluaa olla kiinteämpi yms. Palan silloin halusta sanoa tälle ihmiselle, että LIIKU, äläkä kituuta kahta viikkoa juomalla pelkkää kahvia. 

Mutten mä jaksa. Sillä ei mua kukaan ota tosissaan, sillä olen vaan se lihava ihminen joka yrittää laihduttaa. Viis siitä että olen varmasti voimakkain ihminen työpaikallani ja todennäköisesti muutamaa "laihaaläskiä" parempikuntoisempi. Ei multa kannata ottaa vinkkejä vastaan, sillä mä syön JOKA PÄIVÄ terveellistä ruokaa, JOKA PÄIVÄ rahkaa, syön VAIN kerran viikossa kahvin kanssa pullapalasen. Eikä sekään tuo mulle mitään meriittejä että jaksan painaa kahta vuoroo putkeen yhden päivän vapailla ja että ehdin suihkuttamaan kaksi ihmistä aamuvuorossa silti ehtien tehdä työparin hommistakin puolet. Niin ja eihän mulla oo niitä lapsia! Niinpä. SIKSI mulla on energiaa, kun mulla ei oo lapsia. Lapselliset ihmiset eivät kuulemma pysty harrastamaan liikuntaa. Mä ihan oikeasti tässä kohdassa mietin vaan sitä, että mitä ne sitten niitten lasten kanssa tekee? Kattoo telkkaria? Toi on just se asia, miksi mä haluan olla laihempi ja energisempi liikkuvainen ihminen. Koska mä haluan että mun mahdolliset lapsetkin on liikkuvia ja energisiä terveitä lapsia. Siis tottakai on pyykinpesut, ruuanlaitot, ym kotityöt. Olen silti nähnyt perheitä joissa toi koko konsepti vaan toimii! On pieniä ja isoja lapsia, on harrastuksia äidillä, isällä ja lapsilla. Silti kaikki liikkuu ja se on kaikista kivaa. (Niillä on muuten ihan siistit koditkin, syövät normaalia kotiruokaa ja kaikilla on puhtaat vaatteet)

Mun työkaverit on kyllä kannustavia. Kyselevät että miten mulla menee tän jutun kanssa, oonko jaksanu hyvin jne. Se on mukavaa. Sanovat myös että turha mulle on tilata työvaatteita, koska ne ovat kohta mulle liian isoja ;)). Sekin tuntuu mukavalta. Hymyilen vaivautuneesti ja mietin sitä, että taas tänään meen kotiin, keitän kahvit, syön kahvin kanssa keksin. Sitten kokkailen ruuan jossa on hiilareita. Sitten mä otan santsilautasen, koska tein vaan "niin hyvää ruokaa". Sit mä oon ihan lamaantunut, en jaksa liikkua, en jaksa lähteä salille, en jaksa imuroida, ummettaa, turvottaa, vituttaa. 

(Ois tosi kiva ulkoilukelikin, huomaan, mutta mä kirjoitan tätä blogia.)

En ymmärrä missä mättää. Mulla on kaikki edellytykset jatkaa tätä projektia. Mulla on salikortti, mulla on kuntopyörä, mulla on hyvät mahdollisuudet lenkkeilyyn, mulla on bensaa autossa että pääsen salille, mulla on päässäni kaikki tieto terveellisestä elämisestä, mulla on hallussa mun kroppa, mua ei kukaan pidättele. MIKSI MÄ JARRUTAN? Miksi mä en tee niinkuin olis mulle parasta? Miksi mä teen niinkuin mun halut sanoo? Miksi mä tuhoan itteeni? Miksi mä teen hidasta itsemurhaa syömällä? 



sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Elämäntavat jäädytetty

Heipparallaa ja talvi se vaan jatkuu! Lunta sataa ja on muutenkin mahtavaa :DD

Tulin kolmen aikoihin töistä, join kaffeet ja kattelin jakson Klikkaa Mua-dvdltä. Sit mä jumppautin miehelle selkäjumpan ja hyppäsin karhun selkään. Poljin jotai 5 min. Sitten riitti. Nyin takin päälle ja karautin salille, aikomuksena löntystellä juoksumatolla. No... siis täähän menee nyt niin että sillon kun mä olen luovuttanut ja meen tekeen "vaan" aerobisen, niin tietystihän KAIKKI juoksumatot ja crossarit on varattuja ja punttis hiljasena. Kiitti vaa ! No hyppäsin sitten lähimmän vapaan vekottimen puikkoihin ja veivailin 10 min lämmöt päälle. Punttireeni siis ! Tein semmosen mulle epätavallisen treenin, eli nopeeseen tahtiin useita toistoja pienemmillä painoilla. Tuli kiva hiki ! En mä tiedä oliks siitä muuta hyötyä yhtään minkään kannalta, mutta oli kivaa. Sit painelin kotiin odotteleen saunaa, energiapuuskan vallassa puunasin meidän paskomonkin, elikäs vessan! Se ootteleekin putkaria pistään sulut ja mun remontinalotusta. Meillä on siis kohta kolme huonetta jossa remppa kesken :D 

Nyt mä oon taas tehnyt suunnitelman ens viikolle, että kaloreita pitäs polttaa ja liikkua, liikkua ja liikkua. Ihan vaan senkin takia kun tosiaan se risteilyaluksen buffetti varattu ens lauantaille. Tosin, mä harvemmin syön noissa mitään ähkyjä, sillä siellä ei oo semmosta ähkyruokaa mitä tykkäisin ahmia. Vedän yleensä överit mun äiti tekemästä thaikkuruuasta tai sipsikarkkimössöistä. 

Töissä on taas tullu oltua ihan omiks tarpeiks, huomenna vielä aamuvuoro ja sitten yksi vapaa, uujeah! Helppo homma. Vähän ollut taas käynnistymisvaikeuksia kaikessa, sillä mun hormoonit heittää ihan kunnolla. Toissa yö meni valvoessa ennen aamuvuoroa, sillä mulla oli infernaaliset kk-kivut. Mieskin kuorsas. Ei ollu kovinkaan hääviä seuraavana päivänä töissä semmosilla 3 tunnin unilla. Tietystihän töissäkin sattui kaikki mahdollinen. Olikin ihan luksusta tulla kotiin päikkäreille ja sitten valmiiseen pöytään, on mulla sitten mahtava mies! 

Reuma on taas pitäny mut poissa aktiivisuuden parista ja mä en haluis ittelleni myöntää sitä, että ne huonot hiilarit aktivoi tota reumaa. Pistin tällä viikolla tota metotreksaattia vatsanahkaani ekaa kertaa ja todella toivon että se alkais sieltä vaikuttamaan. Koitan kovasti vähentää noi paskat hiilarit hittoon, muttakun. Mun mies kantaa tota sontaa kotiin, jos mä ite pystyn olemaan ostamatta, niin toi mies tuo sitä sieltä kaupasta. Mulla ei oo nyt sitä itsekuria, että olisin ottamatta sitä ihanaa tuoretta vaaleaa leipää. 

Mulla ei silleen oo ollu motivaatio kadoksissa, mutta mulla on ollu kadoksissa halu tähän mun projektiin. Tuntuu, että kun en oo päässy tavoitteisiini, ja kun toi mun superdieetti floppas, että olisin jotenkin arvoton ja ihan törkeen paska ja en koskaan onnistu ja mitä mä nyt teen, ja miten mä nyt jatkan ja kuinka, miksi miten voiks onks hähhöh??? Mulla on nää langat tästä elämänmuutoksesta aivan totaalisesti kadoksissa ja mä en tiedä  mistä ihmeestä mä alan niitä päitä keräileen. Toisaalta, mä ajattelen myös niin, että oon päässyt tähän asti ja mulla on nyt jo vakiintuneita TERVEELLISIÄ rutiineja sekä tapoja esimerkiksi ruokailuissa. Eiks se sitten oo ihan ok? Ja jostainhan mä luin että elämänmuutoksen tekemiseen menee se 2 vuotta, luulis että siihen mahtuu takapakkejakin. Tää on taas tätä itsepetosta, tiedän! 

Ehkä mä vielä onnistun. 


tiistai 2. huhtikuuta 2013

Tässä mä siis olen, entistä muhevampana!

Nyt mulla on aikaa rääpiä kokoon jonkunlaista kertomusta viime päivistä. Mulle ei siis ole tapahtunut mitään erityistä. On vaan ollut yksinkertaisesti niin kivaa, vauhdikasta ja menevää, ettei mulle oo jääny aikaa kun illalla kellahtaa sänkyyn ja aloittaa kuorsaaminen. Valon määrän on kasvanut, ja mun ulkoiluprosenttini on kasvanut talvesta 100% Oon käyny päivittäin lenkillä, eilen hei mä hölkkäsinkin jopa. Salillakin oon poikennut muutaman kerran viikossa, lähinnä puntin puolella. Viime viikolla kaverin kanssa kokeiltiin tyhjällä salilla penkkaamista, ja todettiin että tää vois olla meidän juttu, ihan tyhjällä tangolla puskettiin, että eipä me nyt vielä mitenkään suuresti olla tähän juttuun perehdytty. Harmi vaan kun tää kaveri suunnittelee muuttoa kaaaaaauas!

Työt on puskeneet myös päälle, pitkiä vuoroja on tullut viettettyä työmaalla, ja mä oon nauttinut! Mulla on kiva työ! Vaikka oonkin kieli vyön alla painanu duunia, on mulla tiedossa vähän rentoutumistakin. Varasin risteilyn tuohon parin viikon päähän. Lähdetään miehen kanssa kahdestaan rentoileen.

Mun syömiset on ollu vähän niin ja näin, paino näyttää välillä neljääkin kiloa plussaa, mutta aina se palaa siihen 127 kg. Vedenjuontia pitäis vähän tehostaa. Kasvisten syönti on taas jääny tosi onnettomalle. Tai syön mä kaks kertaa päivässä reilusti salaattia, en vaan oo punnannu niitä.

Tänään mulla oli reumakontrolli ja aloitan nyt piikittämään itteeni tota lääkettä. Kortisonia sain päkiään ja olkapäähän, olkapäässä on vähän jännevammaa ja kireyttä. Rutinoihinkin lääkäri otti kantaa, että kunhan ei satu, niin ei hätää.

Laittelen tähän loppuun kuvajaisia lohdukkeeks kaikille teille jotka ootte itkeneet ja riutuneet ikävästä :D Olen täällä taas, rauhoittukaa oi suuri fanijoukkoni <3

Virpojia kävi ihan tolkuttomasti! mä otin vauhkona heti ekojen oksista kuvat, kun aattelin ettei niitä enempää käykään!

Ruusut <3 Plantagenista edullisesti! Kestää muuten viikon helposti! 

Meidän naapureita :D 

Sunnuntaina käytiin Nässyllä kahviretkellä :) Ihanaa! 



Oon mä hemmotellutkin itteeni

Tää on joku kuva joulukuulta, pakko laittaa kun mun mielestä kuvaa niin hyvin talvea :) 

Reippaana kävelemässä salille

Mun äherryspaikka

Rakas (lue paska) Obh Nordican blenderi heitti savut pihalle, ostin tälläsen vähän hinnakkaamman Wilfa 1200 tilalle. Toimii! 

Mies bongas kaupan ilmoitustaululta sisustusjuttuja . Käytiin ostamassa vanhaa ladonseinää. 

Makkarin riisuminen projektina nro 2! 

Miljoona, miljoona, miljoona ruusua!

Grillikauden avaus! Oli muuten kylmä. Ei mitenkään nautinnollinen keli, mutta pihvit maistui! 
Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tämän kuulumispostauksen. Jatkan tässä lisää kunhan saan taas aikaiseksi. Ei mee niin kauaa ku viimeks, lupaan!