lauantai 2. maaliskuuta 2013

Mieheni treenaa!

Vaikka mä en halua kenenkään treenaamiseen sen kummemmin puuttua, mutta joskus tulee vaan tilanteita jolloin mun on pakko purkautua. Nimittäin mun mies on aivan uskomaton. Se kuvittelee nyt ostavansa jonku kuntolaitteen, siis sellaisen missä on ylä- ja alataljat sun muut härpäkkeet. Mies kysyi multa kannattaako sellainen ostaa ja että käyttäisinkö mä sellaista. Sanoin että ehkä sun kannattaa ajatella niin, että käytätkö itse sitä laitetta. Minähän sitä mitä suurimmalla todennäköisyydellä käyttäisin. Mulle se on ihan sama onks meillä kotona laitteita vaiko ei. Salilla mä käyn kuitenkin. Sanoin myös että tajuathan sinä, että jos minä treenaan, se ei vaikuta sinun lihasten kasvuun millään tavalla. Vähä sama kun sä luulet että laihdutat kun mä laihdutan, kun syöt rahkaa sun normiruuan lisäks. Ei se ruuan lisääminen kylläkään laihduta.

Juuri äsken se polkaisi tuossa kuntopyörällä kilometrin. Mieheni mielestä kaikki kuntoilu on kotiinpäin. Sanoin että tuskinpa se sun kroppas edes tajuaa sen kilometrin aikana että oot kuntoillut. Noh, se oli polkenut puoli kilometriä ja sanoi että:
 -nyt jo alkaa tuntumaan.
-Niin että mitenkä?
- Siis polttaa reisissä.
- Joo, no se tarkoittaa sitä että sun tarvitsee jatkaa sitä pyöräilyä, se polttelu menee hetken päästä ohi. Laita vastusta pienemmälle jos pahalta tuntuu.
- En kun tää tahti on just sopiva.
- Kai sä tajuut että tommonen kilsan veivaaminen on sama kuin sä kävelisit töissä sen kilometrin työpäivän aikana, se tuskin kohottaa sun kuntoos.
- KAIKKI LIIKUNTA ON KOTIINPÄIN.
- Voi hyvänen aika, tästä tulee NIIIIIN mun blogin seuraava postaus.


Me todellakin aletaan kesällä pyöräileen. YLI kilsan lenkkejä.

Iltavuoroo pukkais tälle päivälle ja huomenna aamuvuoroo. Mä olen ollut tosi reipas, tein tän päivän ja huomisen eväät kerrankin valmiiks! Salaattia ja kalkkunaa, pihvinä ja leikkeenä. 3% fetaa. Mulle on nyt vakiintunut toi salaatti ruuaksi, koska en niitä lämpimiä kasviksia VOI sietää.

Se pukkas sitten talven takas. Hitto, -15 astetta aamulla. Ja ens yöks luvattu lunta. En tykkää tästä. Ensi talveks saa ostaakin uuden talvitakin, oon sen verran kutistunut, että mun nykyset talvitakit näyttää ihan naurettavilta. Muutenkin pitäisi ostaa vaatteita, sillä mun vaatevarastot on alkaneet kutistumaan, kun heittelen liian isoja roskiin. Tänäänkin kaivelin päälle kesäpaidan, joka ei oo mulle mahtunut uutenakaan kunnolla, oon vaan sitkeesti pitäny tätä makkarankuorta :D nyt se alkaa oleen jo sillä hilkulla että on liian iso. Mä en vaan viitsi ostaa vaatteita, sillä toi mun isoin läskimahamakkara on niin karseen iso, että vaatteet on kummallisen näköisiä mun päällä.






2 kommenttia:

  1. Kaikki kuntoilu on kotiin päin siinä miehesi on oikeassa, jos kunto on huono niin kilometrinkin pyrähdykset riittävät. Tosin ei se kauaa kuntoa kasvata.

    VastaaPoista
  2. Kyllä mä ymmärrän sen pointin joo, muttakun tässä ollaan siinä pisteessä että se kilometrin pyrähdys ei johda enää mihinkään ja luettavissa ns. arkiaktiivisuudeksi. Mun pointti oli siis se, ettei mieheni mielestä liikunta saa tuntua miltään. Sillä hetkellä kun liikkuminen tuntuu esim. reisissä, on liikunta lopetettava. Silloin se on tarpeeksi hänen mielestään. Kuitenkin hän jaksaa moottorikelkkailla tuntikausia, jolloin aivan varmasti reiden ja kädet hapottaa, hän ei vaan sitä huomaa, kun se liikunta on niin kivaa. Mikä on tosi hyvä juttu tietysti :)

    VastaaPoista