Mä en tiedä osaanks mä kertoo tän silleen että tekin ymmärrätte, mutta yritän kuitenkin. Eli eilen sattui oikeesti niin kiva tapahtuma olkkarin sohvalla. Makoilin selälläni sohvalla, ja mieheni pyysi ojentamaan kaukosäätimen joka sijaitsi jossain päin jalkojani. Nousin ketterästi vatsalihasliikettä mukaillen käsiä käyttämättä noukkimaan kaukosäätimen. Itseäni alkoi hymyilyttämään kun tajusin samassa että ei hemmetti, mustahan on tullut ketterä. En ole siis perusvatsalihasliikettä pystynyt tekemään varmaan 10 vuoteen. Noh, siinä ojentaessani kaukosäädintä, hymyilin ja katsoin miestäni. Moni voisi tässä vaiheessa kuvitella, että nojoo, rakastuneet siinä katsoo toisiaan. Mutta mieheni hymyili myös, hetken toljottelun jälkeen sanoi, että "Ei kyllä ollut vähän aikaa sitten sun liikkuminen tommosta, tuohon olisi vaadittu suurinpiirtein vauhdinotto lattian kautta ja kauhee ähinä". Se oli niiiiiin mannaa korville! Mieheni ei kauheen usein tuommoisia sanoja suustaan ulos päästele, ja yleensä pitää puristamalla puristaa tunnustukset mun laihduttamisen tuloksille ( tai sitten se ei vaan niitä oikeesti huomaa).
Tää viikko on ollut kyllä tosi surkea ruokien ja liikkumisen suhteen, mutta olen ajatellut olla stressaamatta. Tänään meen tekee treenin, ja sitten illalla pikkujouluihin! Huomenna vuorossa lauantai ja heti aamusta parturin penkille. Sunnuntaina reissu isiä katsomaan. Mä en yhtään tiedä mitenkä nää hiukset nyt leikkuuttais, lyhyeks ja helpoksi treenitukaks vaiko kasvatanko alkuperäisen suunnitelman mukaan piiiiiitkän ja epäkäytännöllisen kuivaan-tätä-sata-tuntia-suihkun-jälkeen-hiuksiston?? Lyhyttä kuontaloa mulla ei oo koskaan ollut ja pelkään näyttäväni läskimmältä, if possible. Voisko joku alkaa mun personal tyylikonsultiks?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti