Pikkujoulun jälkeen

Elämä jatkuu. Pikkujoulut olivat tylsähköt, mutta seura sitäkin parempaa. Lauantaina kärsittiin krapulasta ja sain uudet hiukset. Nyt kelpaa reenailla :D Ei paljoo tuu hiukset silmien eteen. Mulla ei oo ikinä ollut näin lyhyttä karvastoo yläpäässä. Näytän vissiinki aikuiselta. Eilinen meni ihan relatessa, sain perjantaina jonkun tanssivamman ilmeisesti polven ojentajaan, joka oireili koko lauantain. Autollakaan päässy ajamaan. Teinpä sitten kostoksi illalla lasagnee ;D Oli kyllä NIIIIN herkullista ja rasvaista ja kaikkea! Mutta mitä sitten? En mä sitä joka viikko tai kuukausi syö.

Tänään kävästiin Keski-Suomen suunnalla moikkaamassa isiä, siellä odottikin sitten kermainen suppilovahverokeitto, jota nautin maltillisesti jonkun desin verran, pääruokana poronkäristystä muuseineen ja paahdettuine juureksineen. Onneksi kyseessä ei ollut lempiruokani, joten kohteliaisuudesta söin vain hyvin vähän. Sain hienosti hämättyä ottamalla lautaselle runsaasti salaattia. Paikalla oli sisko perheineen ja mun isovanhemmat, vain mun pikkuveli puuttui joukosta, mutta hän valitettavasti oli jo joutunut tänään lähtemään kohti armeijan harmaita. Tuli nähtyä ihanaa siskonpoikaakin, joka on kasvanut aivan valtavasti viime kerrasta. Ihanan kiltti poika! Ei vierastanutkaan yhtään. Lisäs vaan mun vauvakuumetta. Huoh. Ehkä joskus sitten.

Oli muuten aivan ihanaa saada huomioita laihtumisesta. Näytän kuulemma siltä että olisin laihtunut 20 kiloa :D Miltä mä näytänkään -20 kg päästä, luuta ja nahkaa sitten vissiin.

Huomenna aloitan taas tiukan elämän ja kuntoilun, johan tässä tuli viikko melkein relattuakin ja levättyä, viime viikolla en sitten käynyt salilla kuin kaksi kertaa. Pakko se on vaan uskoa, ettei työssäkäyvä ihminen yksinkertaisesti pysty liikkumaan ja laihduttamaan tällä tahdilla. Ja mä kun ajattelin että mulla oli jotenkin nössö startti muutenkin. Huumettahan toi saleilu on, pakko myöntää.

Kotiin kun päästiin niin sain kauhean siivousvimman, piti jynssäillä vessa ja laittaa mies siivoamaan keittiöö. Sisustusvimma iski myös, ja kaivelin riihimäen lasipurkit esiin, somistin punaisilla nauhoilla ja törkkäsin tuikut palamaan. Joulu tekee tuloaan ;) Ihanaa. Odotan aina joulua, koska joulun jälkeen tietää että on taas lähempänä. Kevät ja valo. Pirteys. Rakkaus. Uusi elämä.