keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Tuloksia ja uusia tavoitteita

Paino putosi syöpöttelystä huolimatta. Olen päässyt ekaan tavoitteeseeni, eli 130 kilon alitukseen. Seuraava etappi saakin olla sitten -5kg tammikuun loppuun mennessä. Löysä tavoite, mutta löysä on nainenkin! Toukokuun loppuun mennessä mulla on tavoitteena se -20 kg, joka toivottavasti tulee tavoitettua.

Vaikka olenkin superkateellinen muiden megapudotuksista, tiedän että itselläni se ei toimi. Jos   pudotus on nopeaa kohdallani, on myös lihominen takaisin. Kun käytän aikaa laihtumiseen, tulee terveellisistä elämäntavoista tapa jota noudattaa koko loppuelämän. Tai näin mä oon laskenut yhteen päässäni yks plus yks. Olen aikaisemmin laihtunut muutamassa kuukaudessa parikymmentä kiloa, ja takaisinhan se napsahti vuoden loppuun mennessä korkojen kera. Tosin sillon mä en edes yrittänyt elää terveellisemmin. Masennun helposti ja syön/juon/juhlin kiloja takaisin. Eiks muuten oo tosi hassua, että kun on masentunut, juhlii enemmän? :D SAI-RAS-TA.

Ei mulla muuten vieläkään oo tää vuorokausirytmi ihan kuosissa. Heräsin tänään kuudelta, ja iltavuoroon vasta meno. Hermostuttaa, josko taas alkaa väsyttämään kuolettavasti. Ääh. Olen semmoinen stressaaja, et tommoset muutokset nukkumisessa tai aikatauluissa tuo mulle ihan suunnatonta ahdistusta.

Äh. Mun ajatus ei enää kulje, täytyy jättää kirjoittaminen myöhemmälle.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Asiaa kakasta ja sen vierestä

Anteeksi herkkähermoiset ja te jotka haluatte lukea vain sieviä juttuja :) Älä lue jos ei tosielämä kiinnosta. Tämä on vain ystävällinen varoitus. 

Mä kadun niin. Kadun jokaista viikonloppuna syötyä epäterveellistä suupalallista. Kadun liikkumattomuuttani. Kadun sitä etten ole juonut vettä kunnolla. MUN ON PAHA OLLA!! Hirveän käsittämätön vatsajumi, ilma kiertää, sattuu! Päätä särkee ja huimaa, en tosin tiedä miten se huimaus voisi liittyä mun kakkajumiin.... Ei edes kunnon ohjattu treeni auttanu mitään, meinas vaan yrjö tulla salin lattialle, koska olen niin täynnä! Aloitin iltapäivällä nestetankkauksen ja otin kovemmat aineet käyttöön. Aloitin taas kiloklubin käytön, ja tän päivän syömiset jäi tosi 1000 kaloriin. Liian vähän, aivan liian vähän. Pikkuhiljaa toivon saavani tämän ränsistyneen motivaationi kohdilleen ja päästä taas kirjoittamaan painonhallintablogia, näiden nykyisten parin epähallintapostauksen jälkeen. 

PT käyttäytyi tänään juuri niinkuin ajattelinkin. Lisää vastusta, ja kertoi mulle pari uutta juttua, joita en ole tiennyt, enkä käsitä miksei me alusta alkaen suunniteltu treenejä niin. Eli seuraavalla kerralla saan kolmijakoisen treenin. Selvitin kyllä aikaisemminkin ohjaajalleni, että vaikka mulla ois kuinka huono viikko, käyn sen 3 kertaa salilla. Jokin kommunikaatio-ongelma tässä on kyllä ollut jossain kohtaa. Hän kertoi ettei koko kropan treenistä ole hyötyä jos sen tekee useammin kuin 3 kertaa viikossa. Eipä siis ihme että uuvuin tuossa yhdessä kohtaan. Kävinhän joskus 4 kertaakin viikossa, plus aerobiset ryhmätunnit päälle. Spinnissä en oo taas käynyt muutamaan viikkoon, ja se näkyi! Ihan järkyttävää hengästymistä ja pahaa oloa. Tein itseni (ja vähän PT:nkin) kanssa diilin että varmasti käyn sen kerran viikossa spinnissä. Mulla on tavotteena tälle viikolle ainakin kaksi puolen tunnin kävelylenkkiä. 

Tein ihanan puolen tunnin venyttelyn tänään kotona. Kattelin netistä ohjeet, spotify päälle ja eikun venyttelemään. Mulla oli muuten vielä tuikkuja palamassa, ulkona alkoi jo hämärtymään. Oikein rentouttavaa.Valkkasin soittolistalle mm. 


  • Gotye Somebody that i used to know
  • Jenni Vartiainen Minä ja hän
  • Jesse Kaikuranta Sun oon
  • Anna Erikson Jos mulla olisi sydän
  • Johanna Kurkela Oothan tässä vielä huomenna
  • Chisu Sama nainen
  • Anna Puu Säännöt rakkaudelle
  • Scandinavian Music Group Hölmö rakkaus
  • Irina Koko kuva

Keittelin sitten lohikeitot jota sain nauttia yksikseni siippani ollessa iltavuorossa. Lohikeiton teon lomassa rouskuttelin porkkanaa. Iltapalaks vedin parit klementtiinit, on muuten aivan loistavia tähän vuoden aikaan! Aamulla menikin sitten kaurapuurot raejuustolla ja ruispala kalkkunalla. Treenin jälkeen Profeel kaakaojuoma ja Leaderin proteiinipatukka vähän myöhemmin, kun en niin kerennyt mitään lounasta syömään. Kotiin tullessa pari hapankorppua ja kuppi kahvia. 

Odotan ensi viikkoa ihan hirveästi! Edessä kylpyläreissu, veronpalautukset ja kierros Ideaparkissa. Loppuviikosta odottelen siskoani kylään, mutta tää ei nyt ole ihan varmaa vielä. Pari muuttujaa vielä. Nyt pitäs vaan jaksaa kaks iltavuoroo, vapaa ja siihen vielä viis päivää armotonta työntekoo! 

Hei! Blogin kirjoittaminen auttoi, huomattava määrä kaasua vapautui juuri maapallon ilmakehään ja pelkään että jossain sataa tällä hetkellä kakkaa. 

maanantai 26. marraskuuta 2012

Voihan Pieru ja muuta marinaa.

Hienot päivärytmit mulla. Herään viiden aikaan aamulla ja torkun jo ysiltä illalla. Oon siis saanu paljon aikaiseksi ja toisaalta mennyt kuin sumussa. Noi kolmen päivän vapaat on ihan liikaa mulle. Luulen että rytmi korjaantuu tän illan iltavuoron jälkeen, luulenpa nukkuvani huomenna ainakin ysiin asti.

Lähdin tänään treenille kuuden aikaan, ja voi hitto että kannatti! Mulla ei oo moneen päivään kulkenu treeni, ei siis mitenkään. Tänään tuntui jo ihan kivalta. Se tietää tosin sitä, että toi mun PT laittaa mulle huomenna lisää vastusta. Ehkä se sitten jossain näkyy. Olen ottanut joskus tuossa kuukausi sitten kroppakuvat, ja nyt pitäs ottaa taas, sais jotain aineistoo tännekin. Mua pelottaa vaan ettei niissä mitään eroa näy. Vatsa ei oo pienentynyt taas viikkokausiin omasta mielestäni, eikä vaatteidenkaan mielestä. Karsee röllykkä se on. Oottelen vaan että toi pahin turvotus häviäis, mun vatsa on ihan jumissa ja pallona. Yritinkin salilla saada suolistoon vauhtia PowerPlatella. TUNNUSTAN, olen juonut liian vähän vettä ja syönyt liian vähän kuituja. Ehkä tommonen parin viikon loma on tehnyt pääkopalle ihan hyvää. Nyt voi taas alottaa tiukan linjan. Haluan pudottaa nopeammin!

Varailin tuohon parin viikon päähän kylpyläreissun. Se tulee tekemään niin hyvää ettei oo tosikaan. Hierojakin tekis hyvää, mutta mulla on joku fobia semmosta kohtaan, etten oo vielä saanu itteeni rohkaistua makoilemaan jonkun vieraan käsien alle. Oikea takareisi, pakara ja alaselkä on niin jumissa ettei mikään venyttely tunnu auttavan.

Yks hieno uutinen mulla on, ja se kirjattakoon nyt ylös: Pystyin tekemään lauantaina ihan oikean istumaan nousun lattialla. Siis minä! En oo pystyny tekee sellaista varmaan kymmeneen vuoteen. Aika huikeeta!

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Hitto mä oon hyvä!

Vaikutan kyllä ihan maailman epätasapainoisimmalta ihmiseltä, ainakin näitten bloggausten perusteella :D 

MUTTA NYT ON AIHETTA ONNEEN! NIMITTÄIN 900 GRAMMAA MAKKARAPERUNOIHIN. Kyllä. Aion palkita tavoitteeseen pääsemiseni makkaraperunoilla. Mun on tehnyt niitä mieli niiiiin kauan, että aion rikkoa kaikkia  maailman laihdutuslakeja ja syödä semmosen satsin. 

Ei mulla sitten muuta. Lyhyt on ytimekästä ;) 

tiistai 20. marraskuuta 2012

Sisältää voivottelua ja valitusta!

Nyt kyllä tuntuu kaikki menevän niin hienosti että mua oikein naurattaa! Mulla on yövuorot päällä, ja eilen tein kan yövuoron vuoteen. Ajattelin että helposti mä sitten unien jälkeen jaksan lähtee samantien salille pt-tunnille... Nojoo :D Höhöhöö, oli kyllä kamalin treeni ikinä! Vedettiin nopeeseen tahtiin 1/2 tuntiin koko setti. Oksennusta pukkas suuhun, enkä oo oikeen syöny mitää koko päivänä. Ällötystä lisää se, että menkatkin alkoi vihdoinkin oikein ryöpsähtämällä! Vatsa on niin kipeä, etten tiedä mitä täällä töissä tekis.

Eilen kävin siinä hermoratatutkimuksessa, ja mitään ei löytynyt. Eli: olen reumavaivainen ja sillä siisti. Pakko se on kai alkaa hyväksymään pikkuhiljaa. Tällä hetkellä mun keskisormi on tuplat normaalista ja pirun kipee. Alanvaihto on edessä. Itkettää vähäsen, mutta parun sitten viikonloppuna parin viinilasillisen jälkeen.

Pt kertoi että olen taas pienentynyt, ja mainitsin kyllä hänelle, etten mitään vihreetä oo nähny muutaku teen muodossa pariin viikkoon. Nää yöt kerää vielä tuttuun tapaan nestettä aivan hillittömästi.

Mittailin tuossa verenpaineita, ja voin ylpeänä todeta niiden olevan normaaleissa lukemissa. Voin siis heittää beetasalpaajat roskikseen. En ole niitä syönyt nyt kuukauteen ja hyvin on RR pysynyt aisoissa. Olen siis siltä osin terve :) Ihanaa!

Vielä siis tämä ja seuraava yö töitä, sitten koittaa ihana viikonloppuvapaa. Alunperin oli suunnitteilla lähteä kylpylään, mutta tän verisen sodan takia hylkäsin sen suunnitelman. Siispä haluan kirpputorikierrokselle ja syömään, kiitos. Miehelle on jo suunnitelmat ilmoitettu ja läpi on menneet sielläkin päässä.

Sitä odotellessa... :)

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Liha on heikkoa

Sillä mulla oli oikeen mättöpäivistä mätöin eilen. Olen tekopyhä laihduttaja, koska syyttelen muita ja sitten ratkean itse :D Anteeksi siis mitä nöyrimmin !

Aamu meni vielä hyvin, puurosetti, sitten pari taikaruispaahtista kananmunalla, töissä sitten puol neljän aikaan maustamaton&rasvatonjogurtti-puolukka-banaanismoothie, maistelin n. desin porkkanakeittoa. Mutta sitten potti otti ja räjähti! Mieheni oli tehnyt iltapalaksi pizzaa, sauna oli lämmin, oli kylmää olutta ja huoneenlämpöistä hyvää punaviiniä. Noh, kaikki meni, kuten kourallinen marianneja sekä popcorneja. Kävin vaa´assa pettymässä, kilohan sieltä oli kaikenkaikkiaan jo kahden viikon mässäilyjen takia kertynyt. Mulla on ihan järjettömän paska olo, fyysisesti kuin henkisestikin.

 Mua suoraansanottuna vituttaa. 

Salillakin oon käynyt vaan kolme kertaa tällä viikolla, enkä oo harrastanu kertaakaan aerobista liikuntaa. Väsyttää niin että mieluummin nukun ennen iltavuoroa pitkään. Tää syksyn aika on vaan niin ylitsepääsemättömän rankkaa. Otin tänään taas kiloklubin ruokapäiväkirjan käyttööni. En oo vieläkään valmis maksamaan mistään muusta nettisivusta. Olen pihi köyhä. Ei jumalauta, tää ei saa kaatua tää homma tähän! Ei vaan saa!

torstai 15. marraskuuta 2012

OTAT NYT VAAN ITSEÄSI NISKASTA KIINNI!

Ohhoh mikä yö taas kerran. Uni ei tullut, mun päässä pyöri sellanen sirkus, ettei oo tosikaan. Vähän liian monta rautaa taas tulessa. Meillä kotona on vähän kireähkö tunnelma kaupungin pakkoviemäröintiverkostoon liittymisen takia, kaikki on vähän epäselvää, ja se maksaa aivan helvetisti. Jos mulla ois enemmän aikaa, nousisin barrikadeille vastustamaan mokomaa älytöntä sekamelskaa jossa suositaan toisia omakotitalolaisia. Noh, mutta se siitä. 

Eilen tein aivan törkeen hyvää ruokaa. KRÖHÖÖM! Minulla se ei omakehu koskaan haise. Ostin siis kokonaisen kalkkunan fileen, puukotin sinne tänne taskuja joihin piilotin valkosipulinkynsiä, pippuria ja suolaa. Fileen voitelu vielä chili-paprika rypsiöljyllä ja uuniin ensin 250 C 15 min ja sitten 170 C tunniksi. Lisukkeeksi basmatiriisiä sekä kasvishässäkkää. Kasvishässäkän tein seuraavasti: Pilkoin parsakaalia, sipulia ja purjoa pannulle öljyyn kypsymään. Sitten lorautin sekaan Heinzin barbequesoosipullon jämät ja Balsamico cremeä, suolaa ja pippuria. Olisin laittanut sekaan myös porkkanaa, mutta olivat pirulaiset homehtuneet :( Eilen söin myös aamusella pari ruispalaa, kalkkunaleikettä, Becel Oliivi-levitettä, kurkkua ja kananmunan. Päivällä meni protskupatukka ja illalla sitten tuon kalkkunan lisäksi ruispalat x2 päällisillä. En vaan yksinkertaisesti ehtinyt syömään tuon enempää. Yleensä syön aamulla sen normi puuro+raejuusto+rypsiöljysetin, mut välillä on oikeesti hyvä pitää voikkariaamuja. Maistuu taas puuro paremmalta. Tänään suunnittelin tekeväni kasvissosekeittoo, hyvää ja edullista. 

Vitsi mä ehdin pohtimaan yöllä aika rankasti kaikkea tähän läskiyteen liittyvää. Tulin oikeasti siihen tulokseen että mun on pakko olla jotenkin tyhmä, kun en näitä kiloja niin häpeä. Ennemmin se häpeä kohdistuu muhun sisälle, että kuinka mä voin olla niin looseri että oon päästäny itteni tälläseks. Eniten mä ihmettelen sitä, että miksi niin moni läheinen/puolituttu on sanonut NYT että ootpas lihava, teepäs jotain. Miksi kukaan ei sanonut silloin mitään kun aloin lihomaan?? Musta on myös kummallista, että lihavalle ihmiselle saa sanoa että "Otat vaan itseäsi niskasta kiinni ja lähdet lenkille!" Ei kukaan mene sanomaan esimerkiksi puolitutulle epäsiistin ylikasvaneen hiuksiston omaavalle ihmiselle että " Herranjumala kun sun hiukset on kauheet! Otat vaan ittees niskasta kiinni ja meet parturiin!" Oikeesti. Pahinta mitä voi sanoa kelle tahansa ihmiselle on just toi: "OTAT VAAN ITTEES NISKASTA KIINNI..." Jos se nyt oikeasti olisi noin helppoa, niin eihän tässä maailmassa olisi yhtään masentunutta, ylipainoista, alkoholistia, huumeongelmaista tms. Kyllä noi on kaikki ihan jokaisen oman pään sisällä tapahtuvia haluja muuttua, eikä ole kiinni siitä vaikka kuka tulisi kertomaan sinulle, että olet lihava ja OTAT VAAN ITSEÄSI NISKASTA KIINNI. Syöt kasviksia ja käyt kävelyllä! Tai olet masentunut: OTAT VAAN ITSEÄSI KIINNI JA ALAT ILOISEKSI SEKÄ REIPPAAKSI. 

On muuten tosi vaikea asia lähteä ihmisille selittämään sitä, että mikä on se motiivi miksi mä laihdutan ja että millä menetelmällä mä sen teen. Useat ihmiset ajattelevat että olen jollain kuurilla. Eivätkä usko että en näe nälkää, saan syödä vatsani täyteen ja ihan normaalia ruokaa. Moni laihduttaja yrittää etsiä sitä nopeaa tietä onneen, joka hyvin usein ei ole se ratkaisu. Eihän ne kymmenet kilotkaan ole tullut kuukaudessa tai kahdessa. Eikä tarvitse edes ostaa kallista salijäsenyyttä, vaan ihminen voi laihtua ihan köyhänä kotonakin. Kaikki lähtee alusta. Pitää opetella syömään kokonaan alusta. Pitää ajatella että mikä sulle on tärkeetä, se että saatko mättää itseesi viikonloppuna herkkuja ja alkoholia, vai se että sulla on hyvä olla viikon jokaisena päivänä, ja sitten harvoin kun herkutellaan, se oikeesti tuntuu herkuttelulta, eikä mässäilyltä. Tähän mä pyrin itse. 

Hei muuten, tuli myös mieleeni se, että kuinka TYPERÄÄ on se, että vaikka suomalaiset läskistyy jatkuvasti, niin kaupoissa ei oo isoille ihmisille vaatteita? Ja varsinkaan urheiluvaatteita? Tilaako kaikki Suomen lihavat vaatteensa Ellokselta? Eikös siinä tapauksessa olisi kannattavampaa ottaa taalat taskuun täällä Suomessa, eikä ajaa niitä Ruotsiin? No joo, onhan täällä joku törkeen kallis Zizzi, mutta eikös se oo vaan Elloksen yksi pluskoon-vaatemerkki ;), en kyllä ees tiedä onks niitä kauppoja enää ees olemassa. Eikä niillä oo ulkoilu/treenivaatteita. Tarkoitan nyt sellasia kokoja, kuin 54-60. Eli ei mitään MUKA-isoja kokoja. KappAhl on isoja kokoja, mutta ainakin viimeisen vuoden aikana materiaalit ovat olleet sellaisia surkeita läpinäkyviä lirularua. Enkä minä voi kerrospukeutua. Mulla on aineenvaihdunta, joka toimii ja näillä kiloilla se toimii niin että mulle tulee kuuma jos mulla on päällä kaks paitaa. Mulla on haaveena se, että saisin treenivaatteita. Mun nykyset on ostettu jostain Lindexin kesän jäämistöstä, kankaat materiaalia jotka keräävät hien tehokkaasti. Olen siis puolessa välissä treeniä niin märkä joka puolelta, että jokapaikkaan tarttuvat vaatteet haittaa hyvinkin runsaasti mun liikkumista. Unelmoin myös treenipaidasta, joka kestäisi käyttöä, eikä venähtäisi niin, että mun tissiliivit näkyy kaula-aukosta. Siitä päästäänkin taas uuteen aiheeseen, mistä mää löydän urheiluliivit?!  Unelmoinin kohteena on myös ne treenihanskat ja uudet kengät. Sykemittarin oon päättänyt ostaa tuossa joulukuussa.

Yks jännä juttu mitä on tapahtunut laihtumisen myötä, mun on pakko ostaa uus tyyny! Tykkään nukkua eräänlaisessa vatsa-kylkikombinaatiossa ja käyttää korkeita tyynyjä. Noh, nyt mä en saa enää kiilattua mahaani tukemaan selkää(siis on sitä mahaa vielä runsaasti, muttei tarpeeksi tähän hommaan), enkä ole vielä löytäny asentoa jossa saisi hyvin nukuttua. Pääkin on kummallisesti liian pystyssä asennossa. Lantion seudun luutkin ovat ilmestyneet vaikeuttamaan mun unensaantia. Ne painaa patjaan ja silloin sattuu! Mutta muuten, nukkuminen on asia jota rrrrrakastan! 


Olipahan taas tällästä hienoo tajunnanvirtaa yhteen pötköön kirjoitettuna :)) 






keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Perinteinen Painokatsaus

Tänään Pirkanmaan perukoilla kuului ilonkiljauksia punaisesta omakotitalosta. 27-vuotias nainen oli pudottanut painoaan viikossa yhden kilon. Huolimatta lukuisista kuluneen viikon herkuista ja harha-askelista, herätessään epävarma taistelija sai kun saikin vaa an viisarit värähtämään alempiin lukemiin. Näin kommentoi Perämetsien Suurin Pudottaja: " Illalla nukkumaan mennessäni oloni oli hyvin skeptinen, mutta ajattelin ottavani mahdollisen plus-lukeman rennosti, ja aloittavani taas kaiken puhtaalta pöydältä. Olen pitänyt lepoviikon saleilusta, joten en todellakaan odottanut noin suurta muutosta. Ilmeisesti kroppani vaati kokonaisen tankkausviikon. Toivon tsemppiä kaikille muille taistelutovereille!" Näihin tunnelmiin päätämme Perinteisen Painokatsauksen ja jäämme odottelemaan uusia riemukkaita kiljaisuja viikon päästä. Seuraavaksi kuulemme kuinka Vatsamakkaraennustaja povailee talven säätä. Näkemiin! 

Joo, pitää välillä vähän keventää päänuppiakin ;) Eilen oli PT-tunti, ja tehtiin mun uus saliohjelma ja päälle ihan törkeen toimivia venyttelyitä. Niissä vaan tarvii olla pari :/ Sain mun uuden saliohjelman vasta eilen, koska ilmeisesti mun PT:llä on ollut jotain henk.kohtasia ongelmia, kun saikullakin oli viime viikolla, eikä ole sitä tehnyt. Tämän voin antaa anteeksi, sillä eikös meillä kaikilla ole omaakin elämää työn lisäksi. En mäkään aina ihan kympillä työskentele. Harmittaa silti vähän, kun maksava asiakas kuitenkin olen. Alkaa pystypunnerrus sujumaan käsipainoillakin jo paremmin, ei tunnu enää siltä että muksin itteeni niillä painoilla naamaan. Eilen ladattiin jalkaprässiin 80kg, ja se tuntui tuuuuuskalta leveällä asennolla ylös puserrettuna. En illalla pystynyt enää kävelemään. Se ei todellakaan ollut mitenkään kivaa. Kohtasin eilen salilla aivan hellyyttävän vanhemman puoleisen ukkelin, sillä oli verkkarit henkseleillä kiinnni :DD Aivan mieletön hahmo! Sais hemmetin hienon hahmon johonkin salikomediaan. Se ähisi pikkuruisilla painoilla ja teki liikkeet ihan mielettömän hitaasti. Ilme vakavana ja selitti samalla kaikille mitä oli tekemässä. Oli tosi vaikea pitää oma lärvi peruslukemilla. 

Mulla on nyt kaks vapaapäivää nautittavana, ja ajattelin molempina käydä salilla. Olisi myös ihanaa jos saisin vaikka leivottua jotain kuivakakkuja pakastimeen. Jos vaikka joulukuussa käy ihan vieraitakin. Tosin mä olen ollut viime aikoina niin kiukkuinen tapaus, ettei meille taida kukaan uskaltaa tulla. Hormonihirviö oikein. Mua sitten raivostuttaa nää mun naisten oireilut. 

Kauheeeeesti tsemppii kaikille parempaa elämää tavoitteleville! Mehän vielä näytetään kaikille!!

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Pikkujoulun jälkeen

Elämä jatkuu. Pikkujoulut olivat tylsähköt, mutta seura sitäkin parempaa. Lauantaina kärsittiin krapulasta ja sain uudet hiukset. Nyt kelpaa reenailla :D Ei paljoo tuu hiukset silmien eteen. Mulla ei oo ikinä ollut näin lyhyttä karvastoo yläpäässä. Näytän vissiinki aikuiselta. Eilinen meni ihan relatessa, sain perjantaina jonkun tanssivamman ilmeisesti polven ojentajaan, joka oireili koko lauantain. Autollakaan päässy ajamaan. Teinpä sitten kostoksi illalla lasagnee ;D Oli kyllä NIIIIN herkullista ja rasvaista ja kaikkea! Mutta mitä sitten? En mä sitä joka viikko tai kuukausi syö.

Tänään kävästiin Keski-Suomen suunnalla moikkaamassa isiä, siellä odottikin sitten kermainen suppilovahverokeitto, jota nautin maltillisesti jonkun desin verran, pääruokana poronkäristystä muuseineen ja paahdettuine juureksineen. Onneksi kyseessä ei ollut lempiruokani, joten kohteliaisuudesta söin vain hyvin vähän. Sain hienosti hämättyä ottamalla lautaselle runsaasti salaattia. Paikalla oli sisko perheineen ja mun isovanhemmat, vain mun pikkuveli puuttui joukosta, mutta hän valitettavasti oli jo joutunut tänään lähtemään kohti armeijan harmaita. Tuli nähtyä ihanaa siskonpoikaakin, joka on kasvanut aivan valtavasti viime kerrasta. Ihanan kiltti poika! Ei vierastanutkaan yhtään. Lisäs vaan mun vauvakuumetta. Huoh. Ehkä joskus sitten.

Oli muuten aivan ihanaa saada huomioita laihtumisesta. Näytän kuulemma siltä että olisin laihtunut 20 kiloa :D Miltä mä näytänkään -20 kg päästä, luuta ja nahkaa sitten vissiin.

Huomenna aloitan taas tiukan elämän ja kuntoilun, johan tässä tuli viikko melkein relattuakin ja levättyä, viime viikolla en sitten käynyt salilla kuin kaksi kertaa. Pakko se on vaan uskoa, ettei työssäkäyvä ihminen yksinkertaisesti pysty liikkumaan ja laihduttamaan tällä tahdilla. Ja mä kun ajattelin että mulla oli jotenkin nössö startti muutenkin. Huumettahan toi saleilu on, pakko myöntää.

Kotiin kun päästiin niin sain kauhean siivousvimman, piti jynssäillä vessa ja laittaa mies siivoamaan keittiöö. Sisustusvimma iski myös, ja kaivelin riihimäen lasipurkit esiin, somistin punaisilla nauhoilla ja törkkäsin tuikut palamaan. Joulu tekee tuloaan ;) Ihanaa. Odotan aina joulua, koska joulun jälkeen tietää että on taas lähempänä. Kevät ja valo. Pirteys. Rakkaus. Uusi elämä.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Vatsalihasten ilmoitus olemassaolostaan ja vatsamakkaroiden poissaoloilmoitus

Mä en tiedä osaanks mä kertoo tän silleen että tekin ymmärrätte, mutta yritän kuitenkin. Eli eilen sattui oikeesti niin kiva tapahtuma olkkarin sohvalla. Makoilin selälläni sohvalla, ja mieheni pyysi ojentamaan kaukosäätimen joka sijaitsi jossain päin jalkojani. Nousin ketterästi vatsalihasliikettä mukaillen käsiä käyttämättä noukkimaan kaukosäätimen. Itseäni alkoi hymyilyttämään kun tajusin samassa että ei hemmetti, mustahan on tullut ketterä. En ole siis perusvatsalihasliikettä pystynyt tekemään varmaan 10 vuoteen. Noh, siinä ojentaessani kaukosäädintä, hymyilin ja katsoin miestäni. Moni voisi tässä vaiheessa kuvitella, että nojoo, rakastuneet siinä katsoo toisiaan. Mutta mieheni hymyili myös, hetken toljottelun jälkeen sanoi, että "Ei kyllä ollut vähän aikaa sitten sun liikkuminen tommosta, tuohon olisi vaadittu suurinpiirtein vauhdinotto lattian kautta ja kauhee ähinä". Se oli niiiiiin mannaa korville! Mieheni ei kauheen usein tuommoisia sanoja suustaan ulos päästele, ja yleensä pitää puristamalla puristaa tunnustukset mun laihduttamisen tuloksille ( tai sitten se ei vaan niitä oikeesti huomaa).

Tää viikko on ollut kyllä tosi surkea ruokien ja liikkumisen suhteen, mutta olen ajatellut olla stressaamatta. Tänään meen tekee treenin, ja sitten illalla pikkujouluihin! Huomenna vuorossa lauantai ja heti aamusta parturin penkille. Sunnuntaina reissu isiä katsomaan. Mä en yhtään tiedä mitenkä nää hiukset nyt leikkuuttais, lyhyeks ja helpoksi treenitukaks vaiko kasvatanko alkuperäisen suunnitelman mukaan piiiiiitkän ja epäkäytännöllisen kuivaan-tätä-sata-tuntia-suihkun-jälkeen-hiuksiston?? Lyhyttä kuontaloa mulla ei oo koskaan ollut ja pelkään näyttäväni läskimmältä, if possible. Voisko joku alkaa mun personal tyylikonsultiks?

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Sitäsuntätä-pohdintaa.

Jopas, lävähti tauluun -900g. Eipä ihme, listasin tänään viikon syömisiäni, eikä hyvältä näytä. En ole tällä viikolla syönyt kunnolla. Olen elänyt leivällä, puurolla, rahkalla, marjoilla ja hedelmillä. Toisaalta, enpähän oo syöny mitää epäterveellistä. Aika vähän oon kyllä saanu proteiineja. Täytyy loppuviikosta ottaa vähän vahinkoo takas ja syödä LIHAA. Mulla on ollu ihan käsittämätön himo maksamakkaraa kohtaa jo pari päivää. Voisin vaikka lyödä vetoa, että mulla on himppasen raudanpuutetta, tai sitten se aika kuusta. Vaikea aina arvioida milloin se aika on, koska mun kierto on epäsäännöllinen potenssiin miljoona. Varsinkin nyt kun mulla on tää uus elämä. 

Eilen pomo antoi ohjeeksi että viikonloppuna vapaillani minun täytyy mennä ulos ja vain käveleksimään, se kuulemma auttaa! ;D Sanoi myös että kun laihdutan, olen siksi väsynyt. Ei siis todellakaan ole työuupumusta. Justiisa joo. Mulla on kaikki ihan mielettömän hyvin, paitsi tuo työmäärä tökkii. Enkä mä ymmärrä  miten mä voisin olla väsynyt laihduttamisen takia, syön suht terveellisesti, liikun, mulla on harrastuksia (joihin en kylläkään pääse, koska työvuorotoiveissa ei oteta huomioon toiveita), siis mun elämä on aivan helvetin hyvässä jamassa nyt. 

Meneeköhän mulle sitten liian kovaa? Mun edellisessä elämässä mä en ikinä  harrastanu mitään, joskus aivan ala-asteen alussa kävin naisvoimistelijoissa, mutta sekin sitten jäi. Meiltä oli jotain 5 km maalta ihmisten ilmoille, ja yrittäjävanhempani eivät oikein olleet aktiivisia kuskaamaan meitä harrastuksiin. Tuon tien varrella ei ollut kevyenliikenteen väylää, saatika katuvaloja, ei sieltä pieni ihminen oikein pimeällä lähde kävellen/pyörällä harrastuksiin. Tulipa vaan tässä mieleen, että mehän just kesällä muutettiin samanmoiseen paikkaan, eli jos tässä lapsia ilmaantuu joskus, sama kuskailu se on itselläkin edessä. Eli siis palatakseni asiaan, elänkö nyt liian aktiivisesti? Jospa mulle ei sovellukaan aktiivinen elämäntapa ja laiskottelu onkin mun juttu? ... Höhöhöhööö! TUSKIN :D 

tiistai 6. marraskuuta 2012

Kyyneliä, kyyneliä.

Olipahan treeni. 40 minuutin powerplaten jälkeen pääsi itku. Itku jatkui iltavuoroon asti, ja sain perjantain vapaaksi. Taisteltavana siis enää kaksi vuoroa. Olen ilmeisesti tosi väsähtänyt. Uusi työ, rankat treenit, ruokavalio. PT kun huomas mun parkumisen, oli heti ihanasti tukena, sanoi että olen treenannut tosi paljon ja hienosti menee. Tsemppas muutenkin. Ja sanoi että viikonloppuna ei oo salille mulla asiaa :D Vapaapäivät pitää olla vapaapäiviä tällä viikolla. Aion silti treenata vielä to ja pe. Pomo otti asian yllättävän hyvin, ensin meinasi olla vähän nihkeenä, mutta sitten kun puhkesin itkemään, hätääntyi ja hoiti mulle vapaapäivän. Olen helpottunut!

Vaikeaa on.

Mä oon niiiiin poikki.

Kymppitunti unta ei enää riitä, kun takana on 15 päivää töitä, 2 vapaapäivää ja edessä vielä 4 työvuoroa. Kaikkeni oon antanu! Peukalot on ihan turvoksissa nivelistä ja kipeät, Buranaa kuluu siis enemmän kuin toivoisin. Olen silti jaksanut käydä salilla ja liikkumassa, pointsit siitä! Olen kyllä syönyt enemmän, siitä  miinukset :( Tai ainakin musta tuntuu siltä, sillä en ole merkinnyt syömisiäni. Toisaalta mun mies on sanonut etten oo syöny juuri mitään.

JOO OLEN SIIS TOSI LAISKAPOSSU KUN EN VOI KIRJOITTAA PAPERILLE MITÄ OLEN SYÖNYT JA LASKEA SIITÄ KALOREIDEN JA PROTEIINIEN MÄÄRÄÄ!!! HYI MINUA!

Kiloklubi ei siis toimi, ainakaan vielä eilen aamusta. Tänään en ole edes viitsinyt katsoa. En viitsi mennä sinne tarkistamaan foorumilta, sitä kuinka paska ja surkea laihduttaja olen, koska en tule toimeen ilman Kk:n ruokapäiväkirjaa. Mun käsittääkseni se on laihduttamisen tueksi suunniteltu sivusto. Olen miettinyt tässä Keventäjiin liittymistä, mutta se hinta on niiiiin suolainen etten haluaisi siihen vähiä ropojani tuhlata. Ton sivuston takkuaminen ei ois voinut tulla huonompaan aikaan, mulla on motivaatio totaalisen kadoksissa syömisen suhteen. Lyö maahan myös se fakta että mun täytyy olla tuolla duunissa näin aktiivisesti, joten ei oikein pääse ryhmäliikkumaan, tälle viikolle oon kyllä ottanut tavoitteeksi kuntospinnin, koska viime viikollakaan en päässyt kuin kevytsellaiseen.

Perjantaina on luvassa kivaakivaakivaa! Ne pikkujoulut! Jaksa ihan sen voimalla nää loput työvuorot! JEAH!

Huomennahan on taas punnituspäivä. Masentaa jo ihan valmiiks. Olisi edes se -500g. Pääsisin sitten jo ihan uusiin lukemiin ja se motivoi. Sunnuntaina oltais menossa isänpäivävierailulle tuonne Keski-Suomen suuntaan, en oo nähny niitä ihmisiä koko syksynä ja jännittää huomaako kukaan että mä oon laihtunut ja kiinteytynyt. Täytyy miettii tarkasti mitkä hoikistumista korostavat vaatteet päällensä laittas ;)


torstai 1. marraskuuta 2012

Käpyni on tulessa!

Meinaa siis ihan oikeesti mennä hermot ton kiloklubin kanssa. Eilisestä asti ei oo voinu täyttää ruokapäiväkirjaa. Eli suoraansanottuna eilen söin kaikkee paskaa, meni aamiaisen(puuro,raejuusto,öljy), lounaan(raerahka, leipä, omena) lisäksi illalla mm. pari suklaahippukeksiä, kaisersalaattia varmaan 100g, lightpopcornia(!)½ pussia, kourallinen irtiksii, kauhee satsi jauhelihasoosia, pari pikkuperunaa, 100 g tomaattia, 70g kukkakaalia, 90 g parsakaalia, puoltoista 0,33cl/tlk olutta. Kaikki toi illalla. Ja varmasti ihan siitä syystä että olin niin helvetin väsynyt etten jaksanut kuin töllöttää telkkaa ja syödä. Luojan kiitos, alla oli kuitenkin tiukka treenitunti pt:n kanssa. Tänään olen mättänyt peruspuurosotkut sekä 15cm subin clubin, ilman juustoo ja makeasipulisoosilla. Oli hyvää! Varsinkin kun ei usein tuu syötyä. Oli ihan toinen kerta mun elämäni aikana.

Tää syksy vaikuttaa selvästi mun mielialaan, väsymys pukkaa päälle ja ei jaksais/huvittais muuta tehdä kun paiskoo naamaan ruokaa.  Viime viikolla oli pakko ottaa kevyemmin, tuntui ettei treeni kulkenut ja oli tosi tukkoinen olo lihaksissa. Se sitten auttoikin, tiistaina oli 3 päivän salitauon jälkeen aivan loistava fiilis! Treeni kulki, ja vihaamani pystypunnerruskin tuntui helpolta. Keskiviikkona sitten oli toiveestani pt tehnyt mulle uuden ohjelman. Nyt pääsin eroon kuntosalilaitteista ja pääsen pakertamaan erilailla. Oli se kyllä ihan oikeesti huvittava näky, kun penkiltä nostelin käsipainoja :D Heheh, pikkasen kädet haki paikkaansa, olin varmasti naurettava näky. Pt lohdutteli, että lihakset oppii nopeesti ja että parin kerran jälkeen oon jo ihan pro... :P Ihan mielettömän hyvä treeni olikin, löysin jostain ihan uusia energiavarastoja, vaikka kirosin ja huusin polttelua. Kulmasoutua en oo saanu kulkemaan, mun lavat on jotenkin niin töktök, ettei mikään tunnu missään millään painoilla, eilen kuitenkin löyty viimeinkin asento, väline ja paino jolla alkoi lavatkin irtoomaan. HipHei!

Kävin tänään tekee aerobisen salilla, aika laiskaa touhua, mutta kaloreita palo kuitenkin. 25 min kuntopyörällä ja 25 juoksumatolla. Intervallityyppisesti molemmilla. Sit päälle 10 min venyttelyt, ja tietysti sauna. Alkuperäinen suunnitelma oli lähtee ekaa kertaa kuntospinniin, mutta mahdottomien työvuorojen takia oli pakko sopii tälle illalle varusteiden haku salin pikkujouluihin. Yritän sitten huomenna herätä aamuksi kevytspinniin. Viikonloppu on taas töitä. Huomenna alkaa hieno 8 pvän työputki, et seuraava vapaa onkin sitten 10.11. Ei syö naista, ei.

Ainiin. Viime viikon köyhä tulos -500g. En ees viittiny mittailla vyötäröö.