torstai 11. lokakuuta 2012

Hölöhölöä heti aamusta.

Jihuu! Mun paino on nyt sama kuin ennen ekaa plusviikkoa ja reissua. Tästä on hyvä jatkaa taas. Takapakkia tuli siis vain 2 viikkoa. Ei paha lainkaan, kun ajatellaan että mulla on loppuelämä aikaa tälle projektille. Tavoitteenahan mulla kuitenkin on se terveellinen elämä. Mulla on kova uskomus siihen, että se saavutetaan hitaasti, mutta todellakin varmasti.

Mulla on ollut reissun jälkeen ihan hirveästi vaikeuksia tottua syömishommaan. Jatkuvasti tekee mieli jotain epäterveellistä, ja kuljeksin kaapeilla kattomassa oisko sinne tullut mitään. Thank god, ei oo ilmestynyt mitään herkkuja. Mieskään ei ole edellisen raivokohtauksen jälkeen uskaltanut tuoda vaaleaa höttöleipää taloon :D Olen pirttihirmuista pirttihirmuin.

Eilen syöpöttelin aamusta tietty puuroa, raejuustoa ja rypsiöljyä. Sitten välipalaks protskuu, lounaan asemaa tavoitteli eilen tehosekoitinplöräys banaanista, omenasta, jogurttirahkasta sekä vedestä. Söin myös päivän aikana kolmisen palaa ruispaloja, oliivi-Beceliä, kalkkunaleikkelettä, paprikaa sekä tomaattia. Päivälliseksi tein nakkikeiton kalkkunanakeista sekä keittöjuureksista. Hyvää ja täyttävää. Tänään ajattelin vääntää lohikeittoa, perunaa on pakko laittaa miehen takia, mutta eihän mun oo niitä pakko sieltä kahmia omaan annokseeni. Koskenlaskija on keitossa pakollista.

Oon miettiny tänään huono ihminen-konseptia. Sillä heräsin puol ykstoista. Tunsin välittömästi itseni huonoksi ihmiseksi, päivä on pilalla, enää ei kannata tehdä mitään jne. Mistä ihmeestä tää syyllisyys kumpuaa? Olen äärettömän kateellinen ihmisille, jotka heräävät aamuhämärissä ja alkavat touhuamaan. Mulla menee ainakin puoltoista tuntia että saan itteni liikkeelle. Johtuu varmaankin suurimmaksi osaksi tästä reumasta, kun nivelet ovat aamusta tosi kankeat ja kipeät. Mutta olen mä laiskakin. Voi kun te ette arvaakaan kuinka laiska!  Vetelä ja vetämätön. Eilen juttelin kaverille, kuinka meillä ei ole pesty lattioita muuton jälkeen, eli juhannuksen jälkeen. Meillähän siivoaa vain minä, mies auttelee vähän jos viitsii. Yleensä toi mun aviomieheni on niin lössähtänyt töiden jälkeen ettei se jaksa tehdä mitään ylimääräistä. Liikunta auttais häntäkin piristymään, muttei hää oo vielä tajunnu tätä meininkiä. Ei muuten auta kauheesti tässä projektissa jos mies on yhtä laiska kun sinä itse. Niin siis huonoja ihmisiä.

Ah miten kiva auringonpaiste ulkona ;) Nyt vois käyttää hyväkseen sitä ja lähteä ulkoilemaan, mutta mun on ihan supervaikea lähte ulos. Mua jotenkin ärsyttää ja ahdistaa ajatus siitä, että pitäisi lähteä tuonne kävelemään. Se on tylsää ja tylsää ja tylsää. Oispa koira. Koiran kanssa kävely on maailman parasta, paitsi jos koirasi sattuu olemaan joka kiveä ja kantoa nuuskuttava haaveilija. Mulla oli entisessä elämässä koira, joka jäi sitten exälleni. Sitä oon surrut silloin tällöin ja tietynlainen tarve mulla ois jollekin eläimelle. Kissan ottamistakin oon harkinnut, sillä meillä on hiiriä! Asutaan ihan maalla, ja huomasin tänä syksynä että hiiret vetää kauheita spurtteja meidän välikatolla. Hyyyyyyi!

Mutta nyt mä ampasen liikenteeseen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti