sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Suklaalevystä Mariekeksiin.

Niin on mun herkuttelutavat muuttuneet. Ennen vedin jumalauta suklaalevyn pari kertaa viikossa, nykyään on taivaallista jos kahvin kanssa kerran viikossa syö Mariekeksin tai kaksi. Maistuu muuten tosi makealle sekin! Aikaisemmin herkkuruokaa on ollut tyyliin Hesemättö, nykyään herkkuruokaa on tuntikausia haudutettu lihapata juureksineen tai dippivihannekset. Alkoholiton olut maistuu saunan jälkeen ja limppari on lightia ( silloin harvoin kun sitä juo...). Energiajuomat ovat vaihtuneet luonnolliseksi energiaksi jota saa liikunnan sivutuotteena. Verenpainelääkkeet tippumassa hyvää vauhtia pois. Niska-hartiaseudun kivut ja kolotukset hälvenemässä, tosin vois kyllä hierojalla käväistä. Paino tippuu nousun sijasta. Hiukset, iho ja kynnet voi hyvin. Siis eihän tässä huonoja puolia olekaan? Alan voimaan hyvin! Mahamakkarat vaan ärsyttää aivan törkeesti ja selkämakkarat herjaa aina peilin ohi mennessäni. Mutta niistähän mä pääsen eroon, kyllä vain!

perjantai 26. lokakuuta 2012

Kun kunto ja halu kasvaa...

Olin tänään siinä kevytspinnissä, ja täytyy sanoo että lisäälisäälisää! Täytyy saada lisää! Ei toi puol tuntinen enää riitä mihinkään. Kunto on kasvanut niin paljon etten mä oikein itsekään vielä käsitä tätä. Ekoilla kerroilla toivoi että olis mahdollisimman vähän ylösnousuja pyörästä, nyt toivoo että niitä ois enemmän. Olen rakastunut spinniin! Se on aivan helkatin hyvä rääkkäyskeino. Eilinen venyttely oli vähän diipadaapaa, enkä oikein saanu siitä mitään irti. Täytyy käydä vielä kokeilemassa se pidempikestoinen venyttely. En oikein osaa keskittyä ja rauhoittua siellä. Oli kyllä todella romanttinen kokemus, kun kynttilät paloivat ja soi rauhallinen musiikki. Muttakun mä oon tekijä enkä rauhoittuja.

Mä haluaisin tehdä työkseni tätä kunnon/elämänkohottamista. Oispa ihanaa. Lottoanomusta pitäisi laittaa huomiselle. Perustaisin kyllä päävoiton osuessa kohdalle jonkun sortin "sairaan lihavien" kuntoutuskeskuksen.

Tuolla ulkona on aivan järkyttävän hieno ilma! Maa on ihan lumen alla ja aurinko paistaa niinkuin joskus helmikuussa! Aivan ihanaa! Nyt jokainen booty pihalle ! MARS!

torstai 25. lokakuuta 2012

Let it snow!

Lunta satelee hiljalleen. Talvi on tulossa. Henkilökohtaisesti INHOAN talvea, se kylmä ja lumi ei oo mun juttu. Musta on paljon mukavampaa kun aurinko paistaa ja ulkona voi kävellä ilman riskiä siitä että jysäyttää takapuolensa jäähän.

Iloisempiin uutisiin. Viikon painotulos -0,9kg. Nyt siis jäljellä 133,8 kg ihanaa olemustani. Vyötärön ympärys kaventunut parilla sentillä. Uusi loistokas lukema 123cm. Ajattelin kyllä vaihtaa tuota mittauskohtaa, sillä vyötäröltä alaspäin losahtaneet läskimakkarat kaipaa tiirailua. Olen niin laiska etten viitsi mittailla käsivarsia, reisiä tai muita paikkoja. On vaan helppoa joka keskiviikkoaamu käväistä puntarilla, ilostua/vihastua ja napata vyötäröltä sentit.

Tällä viikolla tehtiin pt:n kanssa PowerPlatella 45 min treeni, ja voi jee kuinka kipeä olin eilen. Siis aivan uskomattoman tehokas laite. Hiki kyllä valui liikkeitä tehdessä, ja lihaksia poltti niin että itku meinas päästä. Eilen sitten käväsin tekemässä treenin itsekseni hirmusen kipeillä lihaksilla. No, sanomattakin selvää että kotiin päästyäni liikkuminen oli hyvin heikkoa. Piti oikeasti ottaa ihan buranaa että sain nukuttua. Tiedänpä seuraavalla kerralla sitten paremmin, pidän sen palauttavan päivän tommosen treenin jälkeen. Tänään mulla on lepopäivä, käväsen vaan salilla heittämässä juoksumatolla jonkun sortin aerobisen ja siitä sitten puolen tunnin venyttelyyn. Huomenna onkin viikon ainoa vapaapäivä ja aamusta spinning! Jesh! En maanantaina päässyt polkemaan, sillä iski saikkua reumatohtorin toimesta. Tuikkas kortisonipiikin ranteeseen. Sain samalla ajan ENMG-tutkimukseen, josko ois hermopinnettä ranteissa. Toivon todella että käsieni kipu olisi just tota hermopinnettä, sillä sen helpottaminen on todella helppo kirurginen toimenpide. Samalla sain b-lausunnon kuntoutuskurssia varten. Tosi jees! Vaikka mulla alkaakin olee tää fyysinen kuntoutuminen ihan hallussa, pääkopan sisällä olevat asiat tätä sairautta kohtaan ovat suuria ja vaativat vielä työtä.

Ravitsemusasiat sujuvat tosi hyvin, 1500 kalorin molemmin puolin tässä on menty jo pari kuukautta. Salaatit ei nyt nappaa, mieluummin syön keittoja. Onpahan ainakin lämpimämpää. Muuten ruokailurytmi on tasapainottunut aika tyydyttävästi. Aamupuuro tulee jo sen kummemmin ajattelematta. Meillä ei mies ole muistanut ostaa raejuustoa mulle, joten on tuntunut tosi oudolta vetää aamupuuroo ilman sitä. Nälkä on tullut aikaisemmin. Viikonloppuna tuli syöpöteltyä mukarunsaasti, enkä sitten viitsinyt kirjailla niitä kiloklubiin vaan jätin kirjailut maanantaille. No kirjatessani huomasin, ettei kalorit edes ylittäneet 2000. Nykyään joku pieni ylimääräinen ja tarpeeton syöminen tuntuu tosi isolta jutulta, vaikkei todellisuudessa edes ole. Perusruokaa sentään syötiin, ehkä lasi viiniä ja juustoa, sekä poppareita saattoi suuhun eksyä. Maltilllisesti kuitenkin. En rohmunnut ja ahminut niinkuin viimeistä päivää elettäis. Oli mulla viime viikolla karkkipäiväkin. Söin 150g Pandan dark-suklaapussihässäkän. Oli taivaallista. Karkit maistuu makeammalta kun niitä ei syö joka päivä, ihmeellistä.

Töissä menee kehnosti, en oikein sopeudu ja kotiudu tuohon työpaikkaan. Tekemistä pitäis olla enemmän, en oo tottunut laiskottelemaan ja vetelehtimään. Muutenkin tuli pomon taholta sellaista viestiä, että maku meni koko duunista. Alunperin hain tuonne vakkariksi, sainkin vuoden sijaisuuden. Enää en edes halua sitä vakkaripaikkaa. Olenkin ensi maanantaina menossa työhaastatteluun toiseen paikkaan. Toivotaan että nappais.

Jaa, sitä lunta näyttäs nyt tulevan ihan reippaasti. Ulkorakennuksen katto ihan valkea jo. Pyhpah!




tiistai 16. lokakuuta 2012

reenaa, paska, reenaa!

Noin mä tsemppaan itteeni. Ei vais. Eilen tsemppasin itseni jaksamaan sen kevyt(raskas)spinnin loppuun asti täysillä, eli jaksoin kaikki nostot ja lisäykset. Ooon NIIIIIN kovakuntoinen.

Juuri kun mä ajattelin, että "jesh! Nyt pt on ihan yllättynyt ja äimistynyt siitä kuinka paljon mä oon kehittynyt" niin ei, aina vaan kovempaa treeniä. Mutta perkele kun se tuntuu NIIIIIN hyvältä ja NIIIIIN pahalta. Tänään heräteltiin lihaksia lyhyemmillä toistoilla ja isommilla painoilla. Oli huisin hauskaa ja älyttömän kivaa!

Oon ihan puolikuollut ja pitäs tästä vielä italiaa lähtee opiskeleen illalla. Tunnin päästä, enkä kerenny ees vetää päikkäreitä. Nukuin viime yön ihan surkeesti, sillä mulla alko tänään duunit uudessa paikassa.  Ihan tuplaväsymys.

Niijoo, paino on tippunut, oli tänään punnituspäivä, aika vähän, mutta tippunut silti, joten hurraa sille. Nyt se 10 kiloa on rikki. Hurraa sillekin.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Typerä painoni, miksi et putoa?!

Paino jumii ja muutenkin mieli matalalla. Ärsyttää ihan kaikki. Mieskin osaa olla yks ääliö. Tekee kaiken väärin ja herranjumala sentään, oli käyttänyt tiskiharjaa väärin :D Kyllähän tää mun elämänmuutos tuo muutoksia myös parisuhteen saralla. Ärsyttää ihan sikana, kun toi herra ei ymmärrä itse elämänmuutoksen tärkeyttä. Eli meillä tehdään kahdet ruuat. Samaa leipää sentään voidaan syödä. Tänäänhän oli aamulla perussapuskaa, eli kaurapuuroa, rypsiöljyä ja raejuustoa. Miehellä pelkkä kaurapuuro. Ei suostu edes mun annoksesta maistamaan miltä maistuu raejuusto puuron seassa. Lähdettiin sitten kaupoille ennen miehen iltavuoroa. NOH. Sillä reissullahan täytyy käydä kahvilassa kahvilla... ja kahvin kanssahan täytyy jotain syödä, mieheni mielestä. Minä muljauttelin silmiäni ja sanoin että sähän just söit, onks sulla taas nälkä? Mieheni vastasi että kyllä kahvin kanssa tarvitsee jotain olla, ja valitsi iiiison kroissantin. Pyörittelin siis edelleen silmiäni ja valitsin kahvin maidolla. Mulle ei mitenkään ole välttämättömyys aina syödä teen/kahvin kanssa jotain. Mua niin aivostuttaa toi vanha tapa, että kahvin kanssa tarvitsee olla jotain mussutettavaa ja sitten varsinkin nämä mummelit sun muut, loukkaantuvat jossei tarjotut pullat kelpaa. Eiköhän olisi aika muuttaa tuota tapaa, että sosiaalisiin tilanteisiin liittyy aina se ruoka? 

Mulla on nyt tän elämänmuutoksen aikana kuukautiset hävinneet suht tehokkaasti. Mullahan on kyllä aina ollut tosi epäsäännöllinen kierto, ennen projektin aloittamista menkat tuli suht normaalisti. Jotenkin epäilen että nyt ne ois tulossa. Ärsytys- ja vittuuntumiskäyrä on katossa, mikään ei kiinnosta, nännit on kipeet ja paino ei laske. Niin, ja naama on alkanut kukkimaan. Hormonit, hormonit... Raskaana en todennäköisesti ole, sillä en ole tullut raskaaksi ikinä. Ja trust me, sitä on yritetty. Ylipaino selvästi vaikeuttaa mun raskaaksi tulemisen. Eipä sillä, en mä lasta nyt haluaisikaan. Miten mä pystyisin pitämään huolta lapsesta, jossen jaksa pitää huolta itsestänikään? Viitaten siis siihen, että olen päästänyt itseni näin ruokottomaan kuntoon, lihomaan läskikasaksi. En nyt sitten tarkoita sitä, että jokainen lihava äiti olisi huono äiti. Tämä on vaan mun mielipide koskien omaa lihomistani ja lasten tekemistä. 

Paino ei ole tippunut viime viikosta, ei tosin noussutkaan. Eihän mun punnituspäivä kyllä ees tänään ollutkaan.. vaan keskiviikkona. Mutten malttanut tällä kertaa. Tosin mulla on ollut tässä vähän ummetustakin, että voi olla iso satsi kamaa suolistossakin painoo tekemässä. Kuitua syön tarpeeksi ja juon 2-3 litraa vettä päivässä, riippuen siitä kuinka paljon kittaan teetä. 

Tulinpa muuten tuossa ajatelleeksi, että viime toukokuussahan mittailin itseäni töissä ja painoin vielä rapiat 144kg. Tänään painan 135kg. Tässä alkaa olemaan siis 10 kiloa hukassa. Mittailin tänään vyötärönkin... 125cm. Se tekee -20 cm vyötäröltä! Se isoin makkara mitä aloin mittaamaan, ei enää ole isoin makkara. Vaan mun vatsa on valahtanut ihme lerpaksi tuohon melkein reisien päälle. Hieno fiilis muuten spinningissä, kun vatsaläskit makaa reisien päällä! Alavatsassa on siis vielä ainesta ennätystenkirjaan. Tosi ruman näköistä. 

Illasta ois ohjelmassa puolentunnin spinni, ja sen jälkeen 45 min gymcircuit. Tiistaina onkin ekan työpäivän jälkeen kiire pt-tapaamiselle. Keskiviikkona kokeilen VIIMEINKIN bodybalancee ennen iltavuoroa. Loppuviikolle pitäis sijoittaa vielä pari salitreeniä ja ainaki yks aerobinen. Oon tosi laiska tekee noita aerobisia, mulla kuuluu treeniin aina 20 min aerobista liikuntaa ja noin 40-50 min salitreeniä. Joskus vedän sen 30 min. Viime viikolla tuli käveltyä. ULKONA, hyi. On kylmä, ja vähenevä läskinmäärä ei enää lämmitä niinkuin ennen :( ;) 

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Kevyttä tekstiä.

Hiukan kevyempää tällä kertaa...

Tänään kävin salilla tekemässä treenin. Sitä ennen kävin kävelylenkillä 40 min, osa kävelystä metsässä ja osa maantiellä. Kokeilin pari hölkkäysspurttiakin. Hölkkäsin noin 100m. Siitä se sitten lähtee sekin harrastus. Kävely on musta jotenkin tosi tylsää, en muista oonko mä tästä jo aikaisemmin jaaritellut.

Tänään lisäilin salilla painoja, ihan siitä syystä, että just ne 8 kilon käsipainot oli jollai äijällä käytössä. Nyt mennään sitten 9 kilolla joku istumaannousuliike. Ei mitään hajua mikä se on oikeesti nimeltään. Rankka se silti on. Syke nousee ja reidet itkee. Mulla on nyt takkuillut toi salitreeni sen reissun jälkeen tosi pahasti, tuntuu että oon menny ihan helvetisti takapakkia sen 5 päivän tauon takia. Olen miettinyt että ensi kerralla vois pt:n kanssa katella mun ruokavalioo, tuntuu etten syö oikein ja tarpeeksi. Liikun kuitenkin mielestäni aika paljon. Tälläkin viikolla liikuntasuorituksia tuli kuudelle päivälle. Kaksi kunnon aerobista suoritusta ja 4 salitreeniä. Tuohon vielä lisänä tota risusavottaa. Joka on kyllä aika tehokasta liikuntaa, heittelin siis sellaisia kuusenrunko pöllejä ja raahasin kuusenoksia tien reunaan pinoon. Eilinen oli lepopäivä, ja en edes käynyt ulkona rehkimässä ton risusavotan kanssakaan. Eli oli tosiaan lepopäivä. Viikonloppuna tuli syötyä ihan suht ok. Muutama olut vain meni. Eilinen olutpaisti oli tai-vaal-lis-ta! Hauduttelin sitä 4-5 tuntia, padan kanssa söin yhden perunan. Enempää en ois kyllä jaksanutkaan, on vaan tosi täyttävää tommonen tuhti pataruoka, vaikka rasva siihen pataan tuli suurimmaksi osaksi rypsiöljystä.

Löysinpä hyvän motivaattorin salilta ;) Hiukan kyseenalaisen näin varattuna naisena, mutta ei kai silmäniloa lasketa, jos vaan treeni kulkee paremmin?? Tällä kertaa pakertaessani pystypunnerruksia, mua vastapäätä istui eräs aivan törkeän hyvännäköinen mies. Pakkohan sillon oli vetää vaan loppuun asti, eikä luovuttaa ;) Ihmeesti jostain löytyi paukkuja jostain kroppani piiloista. Tosi kivaa muuten treenailla kun salissa on miehiäkin. Saa ähkiä itekin ihan sydämen kyllyydestä. Naisten kanssa on jotenkin niin ärsyttävää, kun MUUT naiset pysyy semmoisina hiettöminä, äänettöminä, hajuttomina ja normaalin värisinä koko treeninsä ajan. Miesten kanssa saa itekin haista hielle, ähistä ja painaa menee naama punaisena. Mut oi että se tekee hyvää!

Olipa muuten kiva huomata, että blogini lukijamäärä on pikkuhiljaa kasvamaan päin. Toivoisin että täällä kävijät jättäisivät puumerkkiään vaikka kommentin muodossa. Olisi kiva tietää minkälaista ihmistä siellä pyörii ja mitä te ajattelette näistä mun sohlaamisista :))

perjantai 12. lokakuuta 2012

Koska olen laiska...

...luettelen töitäni ;) 

Tänään on ollut ihan superpäivä! Ja kello tulee vasta kaksi! Heräsin ennen seitsemää ja lähdin verikokeisiin, lääkäri onkin sitten puolentoista viikon päästä. Sitten kotiin syömään aamupuurot raejuustolla, kuppi vihreetä teetä ilman makeutuksia. Mulla on selvästi joku teekausi menossa, on mennyt parin viikon aikana aika hurjasti teetä alas kitusista. Se vaan pitää nälkää niin hyvin poissa, tai oikeestaan sitä napostelun tarvetta. Ei mulla nälkä nykyään pääse tulemaan laisinkaan, tai ainakin hyvin harvoin. Kymmeneksi painelin spinniin, salilta kauppaan (tietty unohdin raesokrun kauppaan...) ja kotiin. Kotona sitten laitoin pullataikinan kohoamaan ja läksin tunniksi pihalle. Meiltä kaadettiin vähän aikaa sitten pari isoa kuusta tuosta pihasta, ja niitä kuusenraatoja pitäisi saada ennen lunta halki, poikki ja pinoon. Mieheni oli jo aikaisemmin sahaillut rungot pölkyiksi ja tietysti oksat rungosta irti. Raahasin siis tunnin näitä oksia ja heittelin noita pölkkyjä lähemmäksi klapikonetta. 

Voi luoja se oli rankkaa! 

Ja märkää, ja hitto tuolla on kylmä! Mä oon kuluttanu tänään jo niin paljon kaloreita, että mulle on sallittu välipalaks kahvi ja tuore pulla! Pullista en niin välitä, mutta tuoreena yksi on ihan taivaallista. Kattelen tässä samalla uunissa möllötteleviä pullia ja voivottelen ittekseni noitten pullien kokoa. En tajua miten mä saan AINA tehtyä tommosia pienen ihmisen pään kokoisia leipomuksia. Ei tajua ei... Olenkin aina sanonut, että olenkin ravintolakokki, enkä leipuri :D Illaksi aattelin raapaista kokoon sipulikeiton. Huomikseksi olen suunnitellut olutpaistia. Näky olevan naudanpaisti jossai tarjouksessakin. Huomenna saa taas läskit kyytiä, sillä risusavotta jatkuu... 

torstai 11. lokakuuta 2012

Hölöhölöä heti aamusta.

Jihuu! Mun paino on nyt sama kuin ennen ekaa plusviikkoa ja reissua. Tästä on hyvä jatkaa taas. Takapakkia tuli siis vain 2 viikkoa. Ei paha lainkaan, kun ajatellaan että mulla on loppuelämä aikaa tälle projektille. Tavoitteenahan mulla kuitenkin on se terveellinen elämä. Mulla on kova uskomus siihen, että se saavutetaan hitaasti, mutta todellakin varmasti.

Mulla on ollut reissun jälkeen ihan hirveästi vaikeuksia tottua syömishommaan. Jatkuvasti tekee mieli jotain epäterveellistä, ja kuljeksin kaapeilla kattomassa oisko sinne tullut mitään. Thank god, ei oo ilmestynyt mitään herkkuja. Mieskään ei ole edellisen raivokohtauksen jälkeen uskaltanut tuoda vaaleaa höttöleipää taloon :D Olen pirttihirmuista pirttihirmuin.

Eilen syöpöttelin aamusta tietty puuroa, raejuustoa ja rypsiöljyä. Sitten välipalaks protskuu, lounaan asemaa tavoitteli eilen tehosekoitinplöräys banaanista, omenasta, jogurttirahkasta sekä vedestä. Söin myös päivän aikana kolmisen palaa ruispaloja, oliivi-Beceliä, kalkkunaleikkelettä, paprikaa sekä tomaattia. Päivälliseksi tein nakkikeiton kalkkunanakeista sekä keittöjuureksista. Hyvää ja täyttävää. Tänään ajattelin vääntää lohikeittoa, perunaa on pakko laittaa miehen takia, mutta eihän mun oo niitä pakko sieltä kahmia omaan annokseeni. Koskenlaskija on keitossa pakollista.

Oon miettiny tänään huono ihminen-konseptia. Sillä heräsin puol ykstoista. Tunsin välittömästi itseni huonoksi ihmiseksi, päivä on pilalla, enää ei kannata tehdä mitään jne. Mistä ihmeestä tää syyllisyys kumpuaa? Olen äärettömän kateellinen ihmisille, jotka heräävät aamuhämärissä ja alkavat touhuamaan. Mulla menee ainakin puoltoista tuntia että saan itteni liikkeelle. Johtuu varmaankin suurimmaksi osaksi tästä reumasta, kun nivelet ovat aamusta tosi kankeat ja kipeät. Mutta olen mä laiskakin. Voi kun te ette arvaakaan kuinka laiska!  Vetelä ja vetämätön. Eilen juttelin kaverille, kuinka meillä ei ole pesty lattioita muuton jälkeen, eli juhannuksen jälkeen. Meillähän siivoaa vain minä, mies auttelee vähän jos viitsii. Yleensä toi mun aviomieheni on niin lössähtänyt töiden jälkeen ettei se jaksa tehdä mitään ylimääräistä. Liikunta auttais häntäkin piristymään, muttei hää oo vielä tajunnu tätä meininkiä. Ei muuten auta kauheesti tässä projektissa jos mies on yhtä laiska kun sinä itse. Niin siis huonoja ihmisiä.

Ah miten kiva auringonpaiste ulkona ;) Nyt vois käyttää hyväkseen sitä ja lähteä ulkoilemaan, mutta mun on ihan supervaikea lähte ulos. Mua jotenkin ärsyttää ja ahdistaa ajatus siitä, että pitäisi lähteä tuonne kävelemään. Se on tylsää ja tylsää ja tylsää. Oispa koira. Koiran kanssa kävely on maailman parasta, paitsi jos koirasi sattuu olemaan joka kiveä ja kantoa nuuskuttava haaveilija. Mulla oli entisessä elämässä koira, joka jäi sitten exälleni. Sitä oon surrut silloin tällöin ja tietynlainen tarve mulla ois jollekin eläimelle. Kissan ottamistakin oon harkinnut, sillä meillä on hiiriä! Asutaan ihan maalla, ja huomasin tänä syksynä että hiiret vetää kauheita spurtteja meidän välikatolla. Hyyyyyyi!

Mutta nyt mä ampasen liikenteeseen!

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Hei sun läskeilles!

Huomasin tänään, että kohta suomessa ei varmaankaan ole yhtään huonokuntoista tai läskiä, koska suurin osa mun fb-kavereista päivittelee aloittaneensa jonkun urheiluharrastuksen. Moni muukin ei-fbkamu on kertonut uusista elämäntavoistaan. Tää itsensä rakastaminen tuntuu leviävän kuin kulovalkee. Kohta voidaan sitten otsikoida siitä, kuinka suomalaiset eivät ole enää lihavaa kansaa, vaan atleettisia himokuntoilijoita. Ääh. Luulenpa vaan taas, että monella innostus lopahtaa kun nää pimeet kuukaudet saa vallan. MINÄ EN AIO. Ja toivottavasti ei muutkaan antais periks. Kyllä tää on nyt tosi juttu, muuttua pitää jos haluan elää loppuelämäni laadukkaasti.

Kävin tänään uudessa työpaikassani tutustumassa, sain siis äippäloman sijaisuuden tuonne ens syksyyn asti. Työt alkais jo ens viikolla, olin ihan valmis kyllä olemaan kuukauden loppuun työttömänä. Onneksi 4 kk koeaika takaa sen, ettei tarvi tehdä työtä josta ei pidä. Se on mulle tärkeää, sillä olen herkkä reagoimaan jos töissä ei asiat suju. Stressaan sitten ihan liikaa ja vapaa-aikakin on ihan pilalla. Nukun huonosti, laiskistun, syön huonosti ja masennun. Ei ole kivaa ei.

Duunikierroksen jälkeen käväsin eräässä kodinsisustus-rakentamis ym. kaupassa. Mukaan tarttui viherkasvi ja ruukku sille, tökkäsin sen vessan ikkunalle. Meidän vessa on tosi ankee ja kaipaa piristystä. Ostin myös seinälampetit tuikuille, ihan törkysen hienot, niissä on peilit ja ne ovat vaaleat. Tykkään, tykkään. Mies vaan hermostuu kun joka päivä pitäis olla ruuvaamassa jotain seinälle.

Salille menin kauppakierroksen jälkeen. Ensin kymppiminsaa lämmittely juoksumatolla kävellen reippaasti. Mulle tulee kyllä ihan hiki kävellessä 4,5-5 km tuntivauhtia 1 prosentin kallistuksella. Haha, meinasin kirjoittaa vinotuksella. Miten mulla onkin kaikki sanat tänään ihan hukassa? No sitten treeniohjelma läpi, jäähdyttely kuntopyörällä. Vähän jouduin tinkimään painoissa, ei vaan yksinkertaisesti jaksanut ja kulkenut. Teki mieli luovuttaa ja heittää hanskat kehään. Psyykkasin itteeni kuitenkin jatkuvasti ajattelemalla, että viikon päästä sujuu taas, anna mennä nyt! Huomenna meen taas ja ajattelin ottaa kevyemmän treenin, sillä illalla ois tarkoituksena kokeilla tunnin kestävää venyttelyä. Torstaina sitten tämän viikon spinnille, kun maanantain tunti jäi väliin... Olin vähän liian kaukana silloin.

Mutta nyt perse ylös sohvalta ja siivoamaan!!

tiistai 9. lokakuuta 2012

Reissun jälkeinen Supermorkkis!

Hellurei ja tsallalaa!

Olen tullut takaisin. Hengissä selvisin, kukaan ei varastanut meiltä mitään. Toin tuliaisena 600grammaa höttöläskiä ympäri kroppaani. Tuli siis viiniskeltyä ja syöpöteltyä. Oli  niin kylmä kelikin, ettei oikein mikään salaatti tuntien kävelemisen jälkeen iskenyt. Keitot oli jotenkin kummallisia, niinku tyyliin punajuuri, niin ei nekään napannut. Sipulikeitto oli melkein ainut varteenotettava vaihtoehto jossa ei ollut kermaa. Kyllä se kuulkaas vaan niin on, että jos syö huonosti ja ryypiskelee, tulee lihavaksi. Minä olen siis lihonut näin. Eikä auttanut sekään että käveli tyyliin puolet päivästä pitkin kaupunkia. Taksia käytettiin tasan kahdesti, kentältä hotellille ja hotellilta kentälle.

Ihan kujalla!

Syksy oli saapunut Riikaankin.


Oli vähän synkkä keli :( 

Pahaa oli. Onneksi. 



Tänään sitten salille katsomaan vieläkö se sali mua pelkää. Kauhuissani painonnoususta varailin ryhmätunteja huomiselle, perjantaina ois spinning. Siinä välissä sopivasti salitreeniä, niin johan luulis grammojen taas karisevan. Siihen vielä lisäksi superterveellistä ruokaa. Ihan ikävä kunnon salaattia!


Edit: Myöhemmin päivällä...

Nojoo, ihankuin ois monta päivää riekkunu jossain. Salilla tuntui PAHALTA. Närästi, oksetti ja itketti. Mutta p'rkele mä painoin menemään! Mun tän päivän syömiset on ollu ihan perseestä edelleenkin; aamupala klo 11.30 jolloin söin kananmunaa ja kalkkunaleikkelettä. Ei oikein ollu vaihtoehtoja, ja päätin etten jaksa pelkällä kaurapuurolla rehkiä salilla.

No salin jälkeen vetäisin jonkun hirveen palautusjuoman, kävin kaupassa. Kotona sitten pari ruispalaa, oliivi Beceliä, kalkkunaleikkelettä ja 100g kurkkua. Kyytipojaksi iiiiso mukillinen teetä ja puoli tl hunajaa. Alkaa tuntumaan ihan flunssaiselta :(, kipeäksi tuleminen olisi nyt tosi iso harmi, sillä tulee salitreeniin aivan liian pitkä tauko. Mutta minkäs teet kun jotkut ihmiset ovat niin pimeältä keskiajalta, etteivät osaa lentokoneessa yskiä ja räkiä esimerkiksi nenäliinaan, vaan toisten ihmisen niskaan.

 Päivälliseksi kokkailin (vähän) riisiä, naudan paistijauhelihaa 100g, he-ma-pa ½pss, tuoretta paprikaa 50g ja kesäkurpitsaa 50g. Tuohon sotkin vielä raejuustoa 50g. Terveellinen ruoka on muuten täyttävämpää kuin epäterveelliset ranskalaiset! Alkaakin olemaan jo päivän kalorit kuitenkin täynnä. Iltapalaks vielä omena ja päivä on täys!

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Iso Persaus.

Tän illan treenissä huomasi eiliset painojen nostot, vatsalihakset ihan törkimyskipeinä. Selvisin silti kaikesta kunnialla ja paremmin kuin odotin! Oon mä ihan selvästi kehittynyt ja lihasvoimaa on tullut. Kestävyys on vähän niin ja näin.

Tänään oli punnituspäivä, masentavasti +300g, mutta ilokseni -2cm vyötäröltä! Olen siis saanut lihasta läskin tilalle. Päätelmä on tämä ;D NIIN JOO, ja tavoitefarkut meni jalkaan ja kiinnikin! Eihän ne mukavilta tuntuneet, mutta kiinni meni!

Huomenna sitten aamusali klo 5 ja sitten pikaisesti kotiin, sitten Pirkkalan kentälle. Reissu pelottaa ja huolestuttaa ihan hirmuisesti se että kuinka sitä tulee syötyä ja juotua väärin. Yritän syödä salaatteja ja keittoja, ja voihan sen perunan jättää annoksesta syömättä. Hyvää ja halpaa viiniä en pysty vastustamaan, mutta olutta kyllä. Jännittää se lentäminenkin, mahtuuko mun arse penkkiin ja vyö kiinni? Tammikuussa mahduin SpanAirin vöihin, toivotaan nyt että BalticAirin ropellikoneeseen mahtuu mun persaus!

tiistai 2. lokakuuta 2012

Jaaaaa jaksaa, ja jaksaa, ja jaksaa!

Siis mihin tää aika taas menee? Viime viikolla lupasin pyhästi käsi pastapaketin päällä, että aivan varmasti kertailen ennen seuraavaa italiantuntia kielioppia. No paskat taas. Nytkin pitäs käyttää tää aika läksyjen tekemiseen, mutta en mä enää muista että mitä läksyä viimeks tuli :D Hyvä minä. Tekis mieli olla menemättä ollenkaan, mutta ne perkeleet menee sitten kuitenkin jo uuteen kappaleeseen tällä kerralla. Kaikki kolme ekaa kertaa ovat olleet pelkkää tyhmää kertausta. Eli just sellasta mitä mun pitäs kotona kerrata.

Tänään kävin tekemässä piiskurin kanssa treenin ihanine venyttelyineen powerplaten kanssa. AH! Se oli niiiin ihanaa. Otettiin ohjelmaan myöskin hauikset ja ojentajat. Mun treeni vaan laajenee ja laajenee. Painoja nostettiin myöskin. Että en mää niin helpolla pääse. Vatsarutistukset menee nyt 30 kilolla ja se tuntuu jo jossain. Kädetkin ovat ihan spagettia. Ristiveto pompsahti 40 kiloon. Varmaan johtunee siitäkin, että mulla tätä massaa on, niin on helpompi tehdä sitä liikettä? En mä tiedä.

Kävin tänään röntgenissä, jossa kuvattiin ton reuman takia lantioranka ja mun yllätykseks keuhkotkin. Oon kyllä ihan satavarma ettei sieltä mitään löydy! Ranteet on kyllä aika kovilla ja jostain syystä peukalot? Raivostuttava sairaus. Huomenna meen viimein kokeileen sen BodyBalancen, sitten pitäis vetää päälle salitreeni. Torstai-aamuna lähtee kone, mutta salihan aukee jo viideltä ;D Saa hyvät torkut sitten lentsikassa.

Uskalsin tänään maistaa Alpro soya choco lightia, ja se oli superhyvää! Vedin sellasen salin jälkeen kun oli aivan järkky nälkä enkä ihan heti kotiin ollut pääsemässä. Tota vois alkaa pitää kiellettynä herkkuna, purkillisessa on 113 kcal. Ei niin paha ja sopii hyvin mun päivän syömisiin. Maidosta en niin kovasti välitä, ja piimääkin tulee juotua tosi vähän. Juustojakaan en juuri syö. Veikkaan siis että jää noi vitamiinit saamatta.

Taidanpa vetää pienen välikuoleman ja jatkaa kolmatta kertaa tänään kylille päin.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Aina on tilaa yhdelle joka käyttää Rexonaa

Huomasinpa tänään omaavani venäläisnaisen mentaliteetin kuntosalin pukuhuonekäyttäytymisessä. Vieressäni oli kaksi venäläisnaista jotka riisuutuivat treeninsä jälkeen höpötellen toisilleen mitä lie. Nämä kaksi ihan normaalia, ei mitenkään jumalaisvartaloista naista hengailivat alasti toisilleen jutellen ihan ilman mitään kiirettä pukeutua. Aloin ajattelemaan omaa käyttäytymistäni ja huomasin omaavani samoja piirteitä. Suomalaisnaiset yleensä piilottelevat pyyhkeidensä alla ja vaihtavat pikapikaa vaatteita, niin nopeasti että taatusti voisivat voittaa jonkun sortin ennätyksen. Minä taas ilmeisen venäläismäisesti kuivailen rauhassa esitellen suurenmoisia muotojani, kaunista appelsiini/suonikohju/raskausarpi-ihoani sekä karvaisia sääriäni. Onks muka kivaa lähtee kotiin puoliks märkänä tai sitten ihan hikisenä? Ehkä muut ei sitten vaan hikoile yhtä nopeasti ja pahanhajuisesti kuin minä, tai niin, onhan laihemmilla tietysti vähemmän kuivattavaa pinta-alaa. Jotkut saattavat voida pahoin ja olla sitämieltä että minunlaisteni ei pitäisi edes julkisilla paikoilla liikkua, mutta mä en vaan välitä! En oo oikeestaan koskaan välittänyt kenenkään mielipiteistä. Tai siis kyllä mua on alkanu ärsyttämään, kun baarissa tullaan kauhistuneena kysymään oonko mä raskaana, kuinka mä voin juoda viinaa raskaana?! Eikö kuulosta ihanalta? 

Hikoilusta tuli mieleen, että törsäsin ja ostin Rexonan jotain superhypersikakallistaethikoileenääikinätuhoaakainalosi-dödöä. Jonka pitäisi siis toimia 48 h suihkunkin jälkeen. MY ASS! Vartti spinniä ja haisin kuin emäsika turkkilaisessa saunassa. Ja laitoin dödöä ihan ohjeiden mukaan illalla ennen nukkumaan menoa. Jännä juttu tuo muuten, olen alkanut hikoilemaankin ihan törkeästi. Aineenvaihdunta selvästi pelaa ja tunnen että jonkun sortin parinkymmenen vuoden myrkyt pyrkii musta ulos. Elekää siis hassatko rahojanne siihe purnukkaan. 

Aivan sairaaaaaan hyvä treeni tänään! Tai siis oli spinni ja gymcircuit. Huomenna pt-tapaaminen. Torstaina lähdetään 4 päivän reissuun, ja ajattelin vetäistä kolmeen peräkkäiseen päivään kolme salitreeniä. Aerobiset liikunnat tulee sitten Riian puolesta :) Huomenna pitää myös käväistä tuolla Isolla Kirkolla röntgenkuvissa, tsekataan onks mulla selkärankareumaa mahdollisesti. Tuomio tulee sitten myöhemmin tässä kuussa. 

Tänään on ollut loistava päivä muutenkin! Sain duunia! Marraskuulta lähtien. Nyt vaan toivon että tässä saisi vähän aikaa huilata ennen seuraavaa työrupeamaa. 4 vuotta ilman lomia alkaa jo jossain tuntumaan. 

Mieheni viikonloppuna sanoi että olen piristynyt huomattavasti ja ollut kuin duracellpupu. Oon itsekin huomannut että väsymys duunipäivän jälkeen jää aina salille ja kotonakin jaksaa tehdä enemmän. Mutta selkeesti tiedän että tässä on vielä matkaa siihen reippaaseen minään. Sohva houkuttelee edelleen vahvasti. Mieheni tuntee myös jonkunlaista kolausta egolleen ja miehuudelleen, koska minä olen se joka käy "nostamassa rautaa" ja hän tekee kotitöitä. Olen sanonut ettei kukaan kiellä häntä käymästä myös salilla. Hän vetoaa ettei jaksa, koska täytyy tehdä puita jne. Hän on vissiinki vähä vanhan kansan miehiä ;) Mä luulen myöskin sitä että hänellä on joku pelko myös siitä, että jos laihdun ja muutun "hyvännäköiseksi" alkaa mun menojalka vipattaan liikaa ja toiselle puolelle aitaa. Se Tollo vaan ei tajua kuinka paljon mulla rakkautta häntä kohtaan onkaan <3 Sitä on paljon.